Holdemissa onnea on monenlaista. Onni määrää aloituskorttisi ja vastustajan kortit (kuten silloin kun sinä saat AA:n ja vastustaja KK:n) sekä pöytäkortit. Ihmiset usein valittavata huonoa onneaan kun heidän kova kätensä häviää, kun joku toinen saa pöydästä voittoon tarvitsemansa kortit. Ihmiset aina tietävät kuinka huono onni pudotti heidät turnauksesta, mutta harvat tietävät kuinka onni oikeasti toimii.

Oletetaan, että tavallisen turnauksen aikana lyöt kymmenen kertaa kaikki rahasi pottiin parhaalla kädellä (määritellään paras käsi sellaiseksi, joka voittaa yli 60% todennäköisyydellä). Sanotaan, että keskimäärin olet 80% suosikki noissa käsissä. Se tarkoittaa sitä, että niistä kymmenestä kerrasta sinun silti pitäisi hävitä kaksi. Vaikka olet suosikki jokaisessa kädessä, kaiken kaikkiaan on mahdollisuus, että haviät kymmenestä kädestä kaksi. Siksi monet hyvät pelaajat haluavat pelata "pienen potin pokeria," eivätkä halua riskeerata kaikkia merkkejään.

Kun pelaaja häviää hyvällä kädellä, hänellä on usein huijattu olo tai hän kuvittelee pelien olevan järjestetty unohtaen, että on lähes varmaa, että haviät niistä kymmenestä kädestä kaksi. Voimme vain toivoa, että kun on vuoro hävitä, merkit riittävät kattamaan tappion.

Et voi kontrolloida, paljonko rahaa epäonni sinulta vie, mutta voit kontrolloida koska riskeeraat rahasi. Pottikertoimet usein määräävät, paljonko riskeeraat. Riskinoton "palkkio" pitäisi olla ne merkit, jotka saat yli siitä rahamäärästä, jonka pottikertoimien mukaan ansaitset. Esimerkiksi, jos menet värinvedolla all-in flopilla kärkipari/kärkikikkeriä vastaan, olet 3:1 altavastaaja (tai 30% suosikki voittamaan). Jos siis menet all-in, haluat voiton tuovan ENEMMÄN kuin 3:1. Jos saat potista 3:1 ja voitat, saat juuri sen verran merkkejä kuin ansaitset. Jos potista tulee enemmän kuin 3:1, saat samalla "bonusmerkkejä." Bonusmerkit tekevät uhkapelistä kannattavan.

Paras esimerkkini on liveturnauskäsi, jonka pelasin kaksi vuotta sitten Foxwoods-kasinolla Connecticutissa. Turnausta oli pelattu n. kolme neljännestä, pelaajia oli jäljellä n. 30 ja 22 pääsi rahoille. Minulla oli suunnilleen keskiarvostäkin verran, eli 125.000$. Tiukka paikallinen pelaaja, jolla oli vähän enemmän merkkejä kuin minulla, limppasi aikaisesta positiosta. Muut foldasivat minulle keskipositiossa ja minä korotin 4,5 BB AK suittarilla. Loputkin foldasivat, paitsi limppaaja, joka löi all-in. Laitoin hänet välittömästi keskiparille tai AK:lle. Hän osasi kipata heikot ässät keskipositiosta ja tiesin, että hän olisi korottanut kovalla kädellä. Hän ei ollut kikkailija.

Tiesin siis olevani pahimmassa tapauksessa vain lievästi altavastaaja. Jos voittaisin, olisin kolmen suurimman stäkin joukossa ja häviöllä putoaisin turnauksesta. Melko varmasti tiesin voivani kippailla itseni rahoille. Tiesin tarvitsevani onnea tämän käden voittoon. Olin 3:2 altavastaaja, mutta potti antoi 2:1. Sen takia, mikäli arvioin vastustajan käden oikein, saisin n. 30% "bonuksen" maksulle. Maksoin. Vastustajalla oli TT (Toinen T samaa maata kuin minulla). Sain kurkon turnilla, voitin potin ja siirryin kolmen parhaan joukkoon.

Ymmärsin onnen, ymmärsin kertoimet, ymmärsin tilanteen ja tein valistuneen päätöksen riskeerata kaikki merkkini "onnen" varaan. Jälkeenpäin katsottuna pidän sitä yhtenä parhaimpana koskaan pelaamistani käsistä. Ei siksi, että voitin ison potin, vaan siksi että arvioin tilanteen täydellisesti ja tein myös oikean päätöksen arvioni pohjalta. Tässä kädessä minulla kävi onni, mutta vaikka olisin hävinnyt, olisin tehnyt oikean päätöksen. Toivottavasti tämä artikkeli vähentää ärtymystäsi, kun seuraavan kerran häviät hyvän käden, ja auttaa sinua ymmärtämään kuinka saat onnen sinun puolellesi eikä sinua vastaan.