Monet meistä pelaavat silloin tällöin livenä nettipokerin täytteeksi. Livepokeri on kaikin tavoin jännittävämpää ja haastavampaa kuin nettipokeri, sillä vastassa on aina silmästä silmään, samassa huoneessa kanssasi, toinen ihminen. Se jos mikä vetää minua livepelien ääreen. Livepeleissä pääsen kilpailemaan todenteolla jokaisella pokerin osa-alueella kanssapelureideni kanssa. Vaikka nautin suuresti livepeleistä, eräs lokakuinen reissu Helsingin Grand Casinolle olisi saanut jäädä tekemättä.

Alku oli lupaava, kerkesin hyvin paikanpäälle ennen kuutta odottelemaan pokeripöytien avautumista. Aikaa oli siis vähän päälle tunnin verran. Päätin aikani kuluksi tahkota hiukan peliautomaatteja, mutta puolen tunnin nysväämisen jälkeen totesin sen toivottomaksi. Lopulta kello löi 19.15 ja pokeripöydät avautuivat. Istahdin pitkästä aikaa NL200 pöytään pelimerkkien kera ja kortti kävi äärimmäisen hyvin. Ensimmäisen vartin aikana kiskoin itselleni pari aika suurta pottia.

Sitten alkaa tapahtua. Olen small blind, UTG on korottanut 20, yksi on maksanut. Korotan 50 ja molemmat maksavat. Flop 4 5 6 rainbow ja korotan puolet potista. Seuraava pelaaja menee all-in ja minä perässä. On korttien käännön aika. Minä isken pöytään KK. Vastustaja tuijottaa korttejani epäuskoisena, kasvoista hehkuu epäusko. Olen jo täysin varma voitosta kuin Ismo Laitela konsanaan, kunnes vastapeluri vääntää epäuskoisen naamansa virneeseen. Pöydälle tipahtaa kaksi ässää, AA. No, mitäs pienistä. Haen lisää chippejä.

Seuraavaksi olen siis big blind ja käteen AQ. Kun vihdoin on vuoroni, neljä pelaajaa on limpannut itsensä sisään. Korotan 15 ja saan kaksi maksua. Flopissa AA4 ja sökötän. Seuraava korottaa 10 ja seuraava foldaa. Mietin hetken ja maksan. Turnilta 9. Sökötän ja vastustaja korottaa 20. Mietin vastustajan mahdollista korottelua värin vedolla (flopissa oli kaksi herttaa) vai olisiko hänellä ässä pienellä kickerillä. Päätän lopulta mennä all-in (140) ja esittää tilttiä edellisen häviön jälkeen. Vastustaja maksaa vaikkei näytä haluavan. Hänen korttinsa ovat A7. Jakaja lyö pöytään riverin ja se on 7. Olin istunut pöydässä vasta vajaan puolituntisen joten vielä ei ollut aika lähteä. Otin uudelleen kasan pelimerkkejä ja kasvattelin stackia pikkupoteilla.

Käteen AK, korotan 10, kaksi maksaa ja kolmas korottaa 50. Maksan 40 lisää hetken mietintätuokion jälkeen ja toivon muiden foldaavan. Näin myös käy. Floppiin tulee A82. Vastustaja korottaa 100, heitän all-in ja vastustaja maksaa. Kortit ovat oma AK vastaan vastustajan AQ. Turn näyttää hyvältä, merkityksetön kortti. Tässä vaiheessa deck siis A829. Riveriltä Q. Katselen kaverin chippien siirtelyä eikä mielessäni liiku juuri mitään. Seuraavassa jaossa saan käteeni J9 ja sen kummemmin tilannetta ajattelematta revin kortit pieniksi paloiksi. Koko pöytä hiljenee ja jää tuijottamaan allekirjoittanutta. Jakaja antaa suullisen huomautuksen ja varoittaa tekemästä temppua uudestaan. Lupaudun olemaan kiltisti.

Illan viimeinen jako, ei tosin suunnitellusti viimeinen. Aimo kasan ohivetoja kokeneena lähden KK taskussa UTG:na korottamaan 10. Yhdeltä saan maksun. Olin pelannut tätä pelaajaa vastaan aika monta headsuppia, joten tunsin kohtalaisen hyvin kaverin pelityylin. Pöytään 997 joista kaksi ristejä, korotan varovasti potin verran ja saan maksun. Turn 5. Korotan jälleen potillisen ja saan maksun. Tässä vaiheessa ihmettelen, millaisella kädellä vastustaja makselee. En uskonut hänellä olevan ysiä pelityylistä päätellen. River T eikä vieläkään ristiä. Mietin, olisiko vastustaja ollut mukana vain värinvedolla vai olisiko hänellä jopa AA. Teen virheen ja korotan lähes potillisen. Vastustaja menee samantien all-in. Olin nyt pahassa paikassa. Olin pahasti kiinni potissa joten punnitsin vaihtoehtoni huolella. Chippejä ei ollut enää paljoa jäljellä joten olisin joka tapauksessa mennyt katki hetken päästä. Maksan. Olen vielä siirtämässä chippejä keskelle kun vastustaja heittää pöytää korttinsa. TT. En voi uskoa tapahtunutta. Kuinka monta kertaa minusta vedetään ohi? V-käyrä on kello kuudesta noussut tasaisesti pitkin iltaa muutamaa kunnon piikkiä lukuunottamatta ja olin jo moneen otteeseen miettinyt touhun järkevyyttä. Koko pelaaminen seurasi tiettyä kaavaa: pari kelpo pottia -> ohiveto ja katki -> lisää merkkejä. Aikaa kului vain varmastikin alle viisi sekuntia, mutta minulle ne tuntuivat minuuteilta katsoessani kaverin omahyväistä hymyä. Jannu oli lähtenyt mukaan koko ajan lähes olemattomilla saumoilla tekemällä virheitä samaan tapaan kuin netin freerolleja tahkoavat alaikäiset. Tai siltä se siinä tilanteessa tuntui. Tilttasin. Kului pari sekuntia ja pieni stackini levisi vastapäätä istuneen omahyväisen veijarin naamataululle. Seurasi dramaattinen muutaman sekunnin hiljaisuus jonka jälkeen minut opastettiin kädestä pitäen ulko-ovelle saakka. Ulkona seisoskellessani mietin kiukun hiukan laannuttua tilannetta. Hemmo pelasi loppuviimeksi aika hyvin, kädessä TT ja pieni todennäköisyys sille, että minulla olisi väri tai isompi pari. Riveriltä sitten tuli ohi, mutta jonkunhan ne potit pitää voittaa. Hiukan jo harmitti äkkinäinen vihanpurkaus pelipöydässä. En ollut koskaan aiemmin tiltannut livepeleissä, tokikaan en ollut saanut niin pahasti päihini ikinä ennen. Tajusin, että järkevällä suhtautumisella ja pienellä tauolla ohivetojen jälkeen olisin voinut kääntää tilanteen edukseni.

Kotimatkalla alkoi sopivasti sataa. No, onneksi ei ole pitkä matka. Päätin aikani kuluksi katsoa lompakostani, paljonko oli tullut takkiin illan aikana. Tuskin nyt hirveästi, enhän montaakaan kertaa ostanut lisää merkkejä ja olihan minulla sisään astuessani yli 600€. Lompakon setelipuolella oli kaksi vitosen seteliä. Muualta lompakon syövereistä ei korttien ja kuittien lisäksi löytynyt mitään. Kesken kiivaan etsiskelyn puhelin pärähti soimaan. Vastaan ja puhelimesta kajahtaa kaverin heleä ääni: "Mentäiskö pelaamaan pokeria?"