Saadaksesi äänesi kuuluviin asiassa, jossa valtaosalla on eriävä mielipide, täytyy sinulla olla joitain asioita puolellasi. Mielipiteen tukeminen faktoilla, tilastoilla ja muulla asiaan liittyvällä tiedolla on nopein tapa saada uskottavuutta asiallesi. Toinen tapa on seistä sanojesi takana, riippumatta siitä kuinka kovaa kritiikkiä ne saavat.

Valitettavasti omaperäisen kirjan "Play Poker Like A Pigeon … And Take The Money Home" kirjoittaja ei tee kumpaakaan. Tämä on vahinko, sillä kirjailijana ja journalistina pidin muutamaa kohtaa kirjassa pätevinä, kun hän pilkkoo - ja suurimmaksi osaksi sivuuttaa - tuntemamme pokerimaailman.

Tämä olisi voinut olla menestyksekäs pokerin peruskäsitteiden rikkoja jos kirjoittaja ei olisi menettänyt uskottavuuttaan - ja minun kunnioitustani - tekemällä useita asiavirheitä ja perusteettomia väitteitä.

Lisäksi, kirjoittaja haluaa pysyä "tuntemattomana," mikä on hänen mukaansa välttämätöntä jottei sen paljastuminen tuhoasi tuhoa hänen pokeriuraansa. Tämä saa kirjan vaikuttamaan yhtä olennaiselta kuin poliittinen propaganda vessan seinällä. Jos sinulla on kerran jotain kiistanalaista sanottavaa, pistä nimesi sanojesi taakse.

Ostin kirjan sen omalaatuisen nimensä vuoksi ja koska sitä myytiin lähes ilmaiseksi eräällä verkkosivulla. Halusin nähdä olisiko kirjoittajan lupauksessa opettaa peliä uudesta näkökulmasta mitään perää.

Ja siinä on. Kannattaa huomioida, että sain rahoilleni vastinetta. Kirjasta saa irti joitain herra Anonyymin konsepteja ja pelityylejä, vaikka et olisikaan niiden kanssa samaa mieltä.

Hän neuvoo normaalia pelityyliä vastaan, perustellen että jos vastustajat eivät voi nähdä kuinka pelasit tietyn käden - ei välttämättä riipu siitä kuinka pelasit sen - he eivät pysty lukemaan sinua myöhemminkään. Hän ehdottaa, että joissain tilanteissa kannattaisi pelata kuin hölmö aivan tarkoituksella, kuten esimerkiksi näytät vahingossa korttisi kesken käden. Näin osaavat pelaajat pitävät sinua vähemmässä arvossa.

Usein "strategia" osuus on mielenkiintoinen ja se on kirjoitettu keskustelevalla ja humoristisella tavalla. Kuitenkin, hänen vapaamieliset rienauksensa ja yleinen kyynisyytensä alkaa välillä kyllästyttää.

Herra Anonyymi sanoo että meidän tulisi uskoa hänen opetuksiaan, sillä hän on onnistunut luomaan mukavasti elantoa pelaamalla tällä tavoin vuosikymmeniä. Lisäksi hän antaa ymmärtää pelanneensa pokerisuuruuksien, kuten esimerkiksi Doyle Brunsonin, kanssa samassa pöydässä. Vaikkei hän kerro nimeään, hän kertoo sähköpostiosoitteensa ja lupaa vastata nopeasti kaikkiin järkeviin kysymyksiin.

Kaikki tähän saakka on hyvin, mutta sitten hän uppoaa analyyseihin ja tarinoihin äskettäin pelatuista turnauksista ja pelaajista, kertoen väärää faktaa joka käänteessä. Hän esimerkiksi väittää, että Greg Raymer sai $4 miljoonaa dollaria 2004 WSOP:n pääturnauksen voitosta, vaikka Raymer voitti peräti $5 miljoonaa dollaria. Hän jatkaa, että Raymer sijoittui hienosti sijalle 34 seuraavana vuonna, vaikka "Fossilman" sijoittui sijalle 25. Nämä voivat vaikuttaa pieniltä virheiltä, mutta pienissä erissä ne nakertavat kirjoittajan uskottavuutta.

Hänen suurin mokansa tuli kun hän kertoi vuoden 2003 WSOP pääturnauksen tärkeästä kädestä, jossa Chris Moneymaker tekee all-in bluffin Sam Farhaa vastaan. Tälle hän on omistanut kokonaisen luvun. Hän kritisoi Farhan peliä koko tarinan ajan, erityisesti kun Farha, jolla oli Q-9 kädellä korkein pari, pelkästään maksoi Moneymakerin (K-7, joista K pataa) suuren korotuksen turnilla, sen sijaan että olisi mennyt all-in tai luopunut. Kun pöydässä oli kolme pataa ja korkein kortti 9, herra Anonyymi väittää että Farhan ahdinko vain paheni kun hertta ässä tuli riveristä. Koska Moneymaker oli korottanut ennen floppia ja turnilla, kirjoittaa perustelee oikein että ässä olisi kaikkein bluffattavin kortti pakassa Moneymakerille, ja että Farhalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin luopua.

Tämä olisi oikeutettua kritiikkiä, jos hertta ässä olisi oikeasti tullut riverillä. Muistelin, että pöydässä korkein kortti oli 9 myös riverin jälkeen, joten kirjoittajan kertomus tuntui oudolta. Ja tottakai, kun päivä luvun lukemisen jälkeen ESPN Classicilta tuli tämän jakson uusinta miljoonannen kerran, näin että riveri oli ... hertta 3.

Se ei siis ollut ässä, kuten tämä pulu kirjoittaa. Tämä voisi jossain määrin vahvistaa argumenttia että Farhan olisi pitänyt maksaa. Mutta jos aiot kritisoida erästä muistettavimmista käsistä televisioidun pokerin historiassa, faktojen täytyy olla kunnossa. Herra Anonyymi olisi hyötynyt todella paljon faktojen tarkastajasta ja toimittajasta, mutta kun tätä lukee, huomaa ettei hänellä ollut kumpaakaan.

Joten, Poker Pigeon oli menettänyt mielenkiintoni kun pääsin kohtaan jota muut arvostelijat pitävät ehkä kiistanalaisimpana lukuna kirjassa. Siinä hän väittää, että kaikki onlinepokerisivustot huijaavat ja pelkästään hölmö riskeeraisi rahansa onlinepokeriin. Hänen logiikkansa? No, eräs hänen ystävänsä menetti rahansa black jackissa jollain epämääräisellä ulkomaalaisella pelisivustolla. Lisättynä siihen, että kun herra Anonyymi päätti koettaa onlinepokeria, hänellä oli yli 20 peräkkäistä tappiollista pelikertaa, hänen mielestään tämä huono onni ei voinut millään liittyä lyhyen aikavälin variaatioon koska hänellä ei ollut käynyt niin huono tuuri aikoihin.

Jos minulta kysytään, tämä kuulostaa yhdeltä vainoharhaiselta, pitkitetyltä bad beat tarinalta. Ilman kunnon todisteita -- ja ilman faktoja väitteiden tueksi -- on hankala antaa tälle pululle paljoa luottoa.