Pokerin opiskelussa olen käyttänyt runsaasti aikaa itseopiskeluun paperi ja kynän kanssa, olen lukenu kirjoja / keskustelupalstoja / artikkeleita, pelannut ja keskustellut muiden pelaajien kanssa. Hitto, olen jopa kirjoittanut omaa pokeri blogia, kohta jo lähes kahden vuoden ajan, kirjatakseni ylös saamani opit ja seuratakseni kehitystäni. Koen, että tiedän tästä pelistä ja sen strategiasta riittävästi pelatakseni hyvää peruspeliä, jonka lyöminen ei ole aivan helppoa. Olen tyytyväinen peliini sellaisena kuin se nyt on.

Tästä huolimatta minulla on edelleen paljon opittavaa. Pokerissa on paljon samaa kuin golfissa. Pelin ja sen miten palloa tulee lyödä, oppiminen on ilmeinen tapa siirtyä eteenpäin. Kun kehityt, opit uusia, edistyneempiä tekniikoita, kuten draw- ja fade-lyönnit tilanteissa joissa näitä hallittuja lievästi sivukierteisiä lyöntejä tarvitaan. Saavutat lyöntivarmuutta. Opit kuinka pienetkin muutokset mailojen ominaisuuksissa, ruohossa tai sääolosuhteissa vaikuttavat peliin. Ja tämä kaikki tapahtuu samalla kun yrität korjata asioita jotka tiedät jo entuudestaan. Tiedät, että lantio tulisi pitää pallon takana, mutta jostain tuntemattomasta syystä kerta toisensa jälkeen tunnet miten suoritat lyönnin tavalla jota sinun ei tulisi tehdä etkä tavalla jonka tiedät oikeaksi. Saattaa viedä sinulta puoli kierrosta ennen kuin tajuat toistavasi samaa tuttua virhettä ja voit alkaa keskittyä korjaamaan sitä jälleen kerran. Korjatessasi tätä virhettä, saatat esimerkiksi unohtaa pitää pääsi alhaalla lyönnissä, jonka seurauksena lyöntisi alkavat kehittää ylimääräistä oikeanpuoleista sivukierrettä. On käsittämättömän monia pieniä asioita joihin joudut kiinnittämään huomiosi swingatessasi ja joiden enemmistön oikeaoppisessa toteuttamisessa sinun täytyy onnistua kyetäksesi lyömään kelvollisen lyönnin.

Pokerissakin minä usein korjaan asioita jotka olen tiennyt jo entuudestaan. Korjaan yhden asian ja jokin toinen hajoaa. Alan uudelleen korottaa teko-maniac (selvitän tämän termin artikkelin lopussa) pelaajaa riverillä millä tahansa kahdella kortilla koska tiedän, että he eivät voi maksaa ja alan näin voittaa isoja potteja. Yht'äkkiä olenkin uudelleen korottamassa tiukkaa ja passiivista pelaajaa riverillä pelkällä bluffilla vain päästäkseni toteamaan miten merkkini siityvät muihin käsiin sellaisen pelin seuraksena, jota en pari vuotta aikaisemmin olisi ikinä tehnyt johtuen sen huimasta negatiivisesta odotusarvosta. Olen oppinut paljon lukemalla, mutta tuon luetun tiedon soveltaminen käytäntöön ja sellaisten puutteiden paikkaaminen jotka luulin jo korjanneeni, on jatkuvaa taistelua. Pelini korjaaminen pokerissa on hyvin samankaltaista kuin pelini korjaaminen golfissa. Tavallisesti minulla on pari keskeistä swingi ajatusta työn alla ja kun havaitsen uuden puutteen pelissäni jonka olen onnistunut kehittämään, vaihdan näitä swingi ajatuksiani.

Tämä jatkuva pelin uudelleen kohdentaminen juuri tekee siitä niin mielenkiintoista. Onneksi on niin, että täydellisesti pelaamalla voittaa varmuudella rahaa, mutta menestyäkseen ei kuitenkaan tarvitse pelata täydellisesti.

(Teko-maniac: Pelaaja joka on löysä ja aggressiivinen käden aikaisessa vaiheessa ja tiukka ja aggressiivinen käden myöhäisessä vaiheessa. Tämä strategia pyrkii siihen, että pelaaja saavuttaa löysän imagon pöydässä ja täten saa maksuja tilanteissa joissa heillä on monsteri käsi, mutta samalla he välttävät häviämästä isoja potteja heikommilla käsillä. He pelaavat löysästi ja aggressiivisesti ennen floppia ja flopilla, mutta hidastavat vauhtia turnilla ja riverillä välttääkseen ansoja. He voittavat paljon pieniä potteja ja toivovat saavansa muutamia todellisia monstereita omatessaan tällaisen löysän imagon ja näin voittavat toivottavasti myös isoja potteja kun maksu tulee. Vastastrategia tällaisia vastustajia vastaan on ensin maksaa heidän panostuksensa millä tahansa kahdella kortilla ja sitten turnilla tai riverillä uudelleen korottaa heitä. Näin voitat riittävästi keskikokoisia potteja, joilla katat mahdolliset tappiot tilanteissa joissa vastapelaajalla onkin monsteri.)