Ensimmäisen kerran kun kuulin ESPN kommentattoori Norman Chadin lohkaisevan vitsin pelaajan taskukuninkaista, luulin sen olevan todella hauska. Seuraavan kerran mietin, puhuiko hän minusta.

Vuoden 2007 päätapahtuman nettiuutisoinnin aikana oli selostus kädestä, jossa pelaaja meni all-in ennen floppia kahdella kuninkaalla vastustajan taskujätkiä vastaan. Ennenkuin jakaja jakoi flopin, pelaaja jolla oli kuninkaat, lausui fraasin, joka on tullut yleiseksi pelaajille, jotka saavat rahansa sisään suosikkina:

Kestä nyt edes kerran loppuun asti!

Chad, tyylilleen uskollisena naama peruslukemilla totesi: "Hänen taskukuninkaat eivät ole KOSKAAN pitäneet loppuun asti?!"

Molemmat lainaukset, kirjaimellisesti otettuna ovat hauskoja, ja minä nauroin kovaa Chadin lohkaisulle. Kun näin saman käden uusintana seuraavalla viikolla, se ei ollut niin hauska. Syy oli siinä, että yhden äskettäisen huonon jakson aikana limit hold'emissa, vakuutuin siitä ettei ole tosi asiassa mahdollista, että taskukuninkaat pitävät loppuun asti.

Onneksi luovuin kuninkaista joka kerta kun oli selvät todisteet että olin lyöty, tämä on tämän tarinan opetus. Suuri kiitos kuuluu Lee Jonesille, jonka "Winning Low Limit Hold'em" on loistava perusasioiden päivitys.

Intohimoni limit hold'emia kohtaan on syttynyt luettuani Howard Ledererin järisyttävän tekstin pelistä kirjassa "Full Tilt Strategy Guide" mutta muutamat muistutukset perusteista Jonesilta ovat myös kehittäneet peliäni. Vain pienet opetukset, kuten; pidä huoli että luovuta, kun tiedät että olet vastustajaa jäljessä, tuntuipa se kuinka epäreilulta tahansa, ja että raha jota et ole hävinnyt, on yhtä paljon kuin raha jonka olet voittanut.

Tarvitsin noita viisauden sanoja tuona yönä. Istuin alas paikallisella kasinolla/lomakeskuksen korttihuoneella rentoutuneena ja iloisena avustettuani illan työnantajani rahastonkartuttamisgaalassa yhdessä keskuksen tapahtumakeskuksessa. Minulla oli voitettu urheiluveto kasinolta taskussani arvoltaan 100$ ja 60$ käteistä lompakossa. Täydellistä- täsmälleen 20 Big Betsiä 4-8$ Limit Hold`emiin, joka olikin isoin peli jota he pyörittivät tänä iltana.

Pääsin peliin ja pian tajusin että pöytä oli monipuolisuuden puutarha, maksetaan mitä vain, kuriton porukka low-limit typeryksiä. Näin, ja pelasin, hyvin vähän laatukäsiä ensimmäisen tunnin aikana, istuskelin taka-alalla ja odottelin tilaisuuttani. Floppasin muutaman hyvän käden monen pelaajan välisissä poteissa, ja lisäsin merkkejä 60$ edestä sitten ongelmat alkoivat. Olin saanut kuninkaat kerran aiemmin ja foldannut ne panostukseen ja korotukseen ässä-korkuiseen floppiin.

Peli oli 6-kätistä jonkin aikaa ennenkuin kolme uutta pelajaa istuivat pöytään; yksi tyyppi noin 21 vuotias, jolla oli sänkitukka ja t-paita, joka näytti ja pelasi kuin ensikertalainen, samalla kun julisti olevansa asiantuntija ja korotteli sekä uudelleen-korotteli oikeastaan joka käden. Kaksi muuta olivat pariskunta jotka tulivat samasta gaalasta johon itsekin olin osallistunut; hyvin pukeutuneita, n. 30-vuotiaita, ja mies, ylimielinen ja valmistautunut, kuvitteli itsensä joksikin joka tunsi pelin, samalla hänen deittinsä myönsi ettei hän ole pelannut koskaan. Nainen istui suoraan pöytään ja hänelle jaettiin kortit samalla kun hänen poikaystävänsä valmensi.

Olin pärjännyt todella huonosti jo pitkään, ja olin menossa vaihtamaan vähäiset voittoni rahaksi ja lopettamassa iltaani, kun olin napilla ja kädessäni oli kaksi mustaa kuningasta ja nuori mies, joka oli ensimmäisenä vuorossa korotti. Yksi maksoi ja minä uudelleenkorotin kun tuli vuoroni. Potti panostettiin cappiin asti ennen floppia, mutta tiesin tämän nuoren kaverin pelityylistä ja hölmöstä virneestä kasvoillaan, että olin selvässä johdossa, ja että hän panosti vain koska se tuntui hauskalta.

Floppi oli hirveä minulle, 3-5-6 kaikki herttaa, nuori sälli panosti flopilla ja ensimmäinen maksaja uudelleenkorotti. Tässä kohtaa Lee Jonesin opit tulivat kuvioon, unohda se fakta, että kummankaan näistä pelaajista ei kuuluisi olla alun perinkään tässä potissa, se on epäolennaista. Tärkeä asia on, että nyt on selvät todisteet, että olen hävinnyt, ja on aika luopua kädestä. Turn toi pöytään neljännen hertan, ja loppujenlopuksi nuori sälli näytti herttaässän( hänellä oli A-10 eri maata) ja maksajalla oli 3 kuutosta flopilla, ja hävisi värille. Minä luovutin oikeaan aikaan.

Voisi sanoa etten tehnyt samaa seuraavassa tapauksessa, tosin se olisi kyseenalaista. Tällä kertaa, tulokas limppasi ja hänen poikaystävänsä korotti. Löysin taas kaksi mustaa kuningasta myöhäisessä positiossa ja uudelleenkorotin. Lipevä, kuten kutsumme poikaystävää, panosti potin kattoon asti, ja floppi oli; 8-2-2 kaikki eri maata. Tyttöystävä checkaa ja minä panostan. Lipevä korottaa. Tiedän, että olen vielä Lipevää edellä. Hänellä on varmasti J-J tai 10-10 ja luulee sen olevan hyvä. Tyttöystävä? Hänellä on luultavasti roskaa, eikä varmasti tiedä mitään. Minä uudelleenkorotan ja he molemmat maksavat.

Turni on nähtävästi harmiton 7. Tyttöystävä checkaa, Lipevä panostaa, ja tällä kertaa päätän vain maksaa. Sillä hetkellä tämä tulokas, ihastuttava blondi, kuka juuri istui kahvipöydässä chardonnay-lasillisen kanssa, kysyi jakajalta tuskallisimman kysymyksen jonka olen koskaan kuullut pokeripöydässä.

Voinko korottaa? hän tiedusteli kohteliaasti.

Korottaa?! Kysymys hirvitti minua, ei siksi ettei hän tiennyt vastausta, vaan siksi että minä tiesin ja mitä se tarkoitti. Tämä ei voinut muuttua kauheammaksi. Nyt tiedän, että tyttöystävällä on parempi käsi kuin minulla, mutta hän jostain kumman syystä vain maksaa turnilla ja katson kun 3 tulee riverillä. Tällä kertaa tyttöystävä panostaa ja Lipevä...korottaa! Ok, taskukuninkaani ovat virallisesti iskeneet minua päin seinää tarpeeksi yhden käden ja yhden illan aikana. Tosin käteni vaikuttivat magneettisesti vetävän luopumisen puoleen, mutta mieleni oli vaikea päästää niistä irti.

Mutta henkisen kamppailun jälkeen, ne menivät kolmannen kerran, tällä kertaa kuvapuoli ylöspäin, tämä oli harvinaista kohdallani. Mutta se oli tavallaan katharktista näyttää mistä olin luopumassa. Tyttöystävä vain maksoi Lipevän korotuksen, jonka katsotaan johtuvan hänen kokemattomuudestaan, hän voisi olla lyöty vain 2 nelosilla, ja hän näytti 8-8, hän oli saanut täyskäden flopilla. Lipevä näytti 3-3, eli oli saanut täyskäden riverillä. Olisi pitänyt huomata että Lipevä uudelleenkorotti minua ennen floppia ja oli flopilla heikossa tilanteessa, mutta en tiennyt että Tyttöystävä oli se jota minun piti tosiasiassa pelätä.

Illan bankrollini melkein menettäneenä ja uskon pokerijumaliin katkenneena, melkein lähdin pois ennen kuin tajusin olevani isossa blindissa ja vain 20$ jäljellä. Kaikki foldasivat aikaisen position korottajan jälkeen ja minulla oli 6-8 pataa. Korottaja oli tiukka joten päättelin käteni olevan hyvä hänen rangeaan vastaan.

Floppi tuli; K-J-5, kaksi pataa ja minä checkasin. Luovuin ajatuksesta check-raiseen, koska, ensinnäkin minulla oli vähän merkkejä, ja toiseksi ajattelin, ettei hän luopuisi jos korottaisin. Turni oli 4, ei pataa, antaen minulle suoran väliinvedon värinvedon lisäksi. Taas, check-maksoin toivoen parasta riverillä. River oli blankko, ja minä check-foldasin ja tuumin että säästämäni 8$ riittäisi cocktailiin,jolla voisin huuhtoa alas pokerihistorian huonoimman muiston taskukuninkaista.

Mutta ennen kuin saatoin lähteä, korottaja jolle olin juuri lahjoittanut viimeiset merkkini, ojensi kätensä kätelläkseen. Kohteliaisuutena, luulisin. Ja totta kai, hän näytti taskukuninkaat ja, vaikkei hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka monta outtia minulla oli niitä vastaan, se oli todiste, että ne voivat kestää loppuun asti.

Yhden kerran.