Tämän hetkinen suosio no limit hold'emia kohtaan voi saada monet luulemaan, että se ja muut kasinoilla pelattavat pokerit ovat ainoita tarjolla olevia pelejä. Itse asiassa, monet kirjoittajat ja pelaajat ovat sitä mieltä, että kasinoilla pelattavat pokeripelit ovat ainoita "oikeita" pokeripelejä. Heidän mielestään jos peli ei ole Hold'emia, Omahaa, Studia tai Drawta, se ei ole pokeria.

Kuinka väärässä he ovatkaan.

Vaikka miljoonat pelaavat "kasinopokeria," pokerille löytyy miltei ääretön määrä erilaisia variaatioita, joita pelataan kotipeleissä eri puolilla Yhdysvaltoja. Nämä ilmestyvät kuvaan mukaan, kun pelataan "jakajan valintaa." Pelit ovat aivan yhtä päteviä ja strukturoituja kuin kasinopokeritkin.

Historiallisesti, pelit joita pokerin konservatiivit pitävät pokerina, olivat aikoinaan "villejä." Aikoinaan 5-Card Stud ja 5-Card Draw olivat kuninkaita. Ne olivat ainoita pelejä joita pelattiin tosissaan kasinoilla tai kapakoissa. Vaikka useat pelasivat muitakin pelejä kotipeleissä, niitä pidettiin villeinä, onneen perustuvina, ja sellaisina mihin osaavien pelaajien ei tarvitse kuluttaa aikaa.

Näihin "hulluihin" peleihin kuului 7-Card Stud - jossa erään 1930-luvulla kirjoitetun pokerikirjan mukaan on niin paljon käsivaihtoehtoja, että taitava peli olisi mahdotonta. Vastaavasti Texas Hold'emia pidettiin villinä pelinä - koska siinä oli niin paljon yhteisiä kortteja joita muut voivat käyttää kädessään. Omaha, Omaha8 ja Stud8 pelejä pidettiin niin outoina, etteivät vakavasti otettavat pelaajat niistä piitanneet.

Mutta tiedämme, kuinka sitten lopulta kävikään.

Vakavasti otettavat pokerinpelaajat, jotka syrjivät nykyajan pokerin erikoisuuksia osoittavat tietämättömyytensä - nämä kotipelit ovat aivan yhtä taitoa vaativia ja mielenkiintoisia kuin mikä tahansa kaiken kansan hyväksymä pokeripeli, kuten Hold'em.

Kyllä, jakajan valinta voi hyvin, kuten sain äskettäin kokea. Jaan tämän kokemuksen mielelläni, jotta tämä voisi sytyttää edes joissain teissä kipinän kokeilla näitä mielenkiintoisia ja taitoa vaativia pelejä. Jos näitä osaa pelata hyvin, voivat ne olla jopa tuottavia.

Pelasin ensimmäisen kerran jakajan valintaa Western-Central Mainessa, pienessä Stonehamin kylässä. Isäni, joka asuu lähellä Lovellissa, Mainessa, oli löytänyt pelipaikan lyhyelle itsenäisyyspäivän käynnilleni. Hän varoitti, että tämä ei olisi samanlaista mihin olin tottunut kasinolla. En joutunut pettymään.

Meille kerrottiin että tämä on neljännespeliä, mikä tarkoitti sitä että kaikki panokset olivat neljännesdollarin suuruisia. Panostus oli yksinkertaista. Jokainen laittoi aluksi $0.25 dollarin anten ja jokainen panostus ja korotus oli $0.25 dollaria - korotuksia oli maksimissaan kolme per kierros. Pelaajat voivat panostaa $0.50 dollaria jos pöydässä oli pari tai jos oltiin viimeisellä kortilla. Ostimme merkkejä $10.00 dollarilla - ja pelaajat voivat "mennä miinukselle" jos heillä ei ollut tarpeeksi merkkejä edessään, mutta halusivat siitä huolimatta osallistua täysillä panostukseen. Se oli rentoa peliä, vähän samanlaista mitä pelasin joskus lukiossa. Peli järjestettiin melkein joka viikko - ja sitä oltiin järjestetty jo jonkin aikaa.

Pelasimme 7-Card Studin muunnelmaa jota en ollut nähnyt yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Sitä kutsuttiin "seuraa akkaa - ja kontrolloi". Tässä versiossa akat ovat jokereita, kortti joka tulee akan jälkeen on jokeri ja kaikki sen kanssa saman arvoiset ovat jokereita. Sitä pelataan hi/lo periaatteella. Siinä on myös sääntö josta en ollut kuullut aiemmin: pelaaja, jolla on paras näkyvissä oleva käsi "kontrolloi" peliä ja voi näin ollen missä vaiheessa tahansa käskeä pelin lopetettavaksi ja kortit uudelleen jaettavaksi. Tällöin potti siirtyy seuraavaan jakoon. Pelasimme tätä vain muutaman kerran - eikä kukaan käyttänyt "kontrollia". Mutta tämä on mielenkiintoinen sääntö, vai mitä. Se muistuttaa blackjackin luovutusta. Mielenkiintoista. Tämä uusi peli ja varsinkin uusi sääntö teki koko reissun ja pelaamiseen käytetyn ajan sen arvoiseksi.

Pelasimme myös "7-Card Draw, hi/lo, roll your own" peliä. Peli on juuri sellainen kuin voisi kuvitella - jokainen pelaaja (meitä oli vain neljä) saa seitsemän korttia, jota seuraa panostuskierros, jota seuraa korttien vaihto, jota seuraa uusi panostuskierros, jonka jälkeen jokainen pelaaja laittaa korttinsa sellaiseen järjestykseen missä haluavat ne muille näyttää. Tämän jälkeen kortit näytetään yksi kerrallaan ja panostetaan. Tätä jatketaan niin kauan kunnes on vain yksi kortti paljastamatta. Tällöin pelaajat julistavat pelaavatko hi, lo vai hi/lo kättä. Tämän jälkeen on viimeinen panostus kierros.

Isäntä kertoi olevansa kohtelias meitä kohtaan eikä peluuta toista variaatiota josta hän piti. Sen nimi on "jalat" ja siinä potin voittajan täytyy voittaa kaksi kättä ennen kuin potti annetaan hänelle. Jos siis pelaaja voittaa käden, hänen on voitettava toinen käsi ennen kuin kukaan muu voittaa kaksi kättä. Tänä aikana potti pysyy pelissä ja kasvaa.

Viides pelaaja saapui noin tunnin pelin jälkeen, jolloin vaihdoimme no limit hold'emiin. Jokainen osti tällöin $10.00 dollarilla $0.25 merkkejä. Pelasimme normaaleilla kasinosäännöillä.

Kaiken kaikkiaan, ilta oli mielenkiintoinen. Tunsin olevani kahden maailman välissä - toinen jalka vanhan maailman puolella jossa pelattiin kotipelinä uutta ja hauskaa pokerin variaatiota, ja toinen uuden maailman puolella jossa pelattiin modernia kasinopokeria. Muut pelaajat eivät olleet moksiskaan tästä kahden maailman törmäyksestä. He vain kutsuivat sitä pokeriksi. Mitä se todella olikin.

Osa kirjoittajakollegoistani ja vakavasti otettavista pelaajista saattaisi korostaa no limit hold'emia muiden pelien kustannuksella. Minä taas olen vastakkaisella kannalla. Tässä kannanotto omalaatuisten kotipelien säilyttämisen puolesta. Ne tekevät pokerin mielenkiintoiseksi.

Illan lopuksi kirjasin kaikki illan tapahtumat pelikirjaani. Olin tyytyväinen jäädessäni $11.50 dollaria voitolle. Sanon usein, kun joku tuijottaa minua kun istun pienten panosten pöydässä, "Hei, tämäkin on pokeria, vai mitä?"

Ashley Adams on pelannut pokeria vuodesta 1961 lähtien, jolloin hän oppi sen kirjaimellisesti istuen isoisän polvella. Hän ryhtyi pelaamaan tosissaan vuonna 1993, kun Foxwoods Resort Casino Ledyardissa, Concecticutissa avasi pokerihuoneen. Hänet löytää yleensä $20/40 stud tai $2/5 no limit hold'em pöydistä.

Ashley järjestää hyväntekeväisyyspokeriturnauksia, opettaa pokeria sekä yksityisesti että Boston Center for Adult Education aikuiskoulutuskeskuksessa, on vakituinen vieras radio- ja televisio-ohjelmissa (esiintynyt mm. WBZ-AM, WHDH Channel 7 TV, WGBH-TV, NECN-TV), ja hänellä on pian oma pokeriradio-ohjelma.