Potissa 50,000$, Mark Sherman repi korttinsa kahtia kesken käden, ja voitti silti. Tämä tapahtui vuonna 1958, jolloin elokuva maksoi 50c, moottoritie oli uusi keksintö ja minä olin vielä äitini mahassa. Artichoke Joella oli Helvetin enkeleitä baarissa, paperiset pelikortit pöydissä ja no-limit draw-pokeri ainoa peli tarjolla.

Melkein jokainen pokerin pelaaja San Franciscon lahden alueelta tietää Mark Shermanin, joka pitää yhä kasvavaa ennätystä pakan vaihto pyynnöistä. Hän voi vaikuttaa hapannaamalta, kuten silloin kun tapasimme kolme vuotta sitten. Huomasin kuitenkin nopeasti, että hänen kovan kuorensa alla sykkii hyvä sydän. Otsan rypistyksen ja töykeän äänensä takaa näin nopean hymyn ja kumisevan naurun. Kyllä, pidän tästä miehestä.

Tapasin äskettäin Markin kuullakseni koko tarinan legendaarisesta lowball kädestä. Hänen innostunut kerrontansa maalasi elävän kuvan ajasta ja paikasta jota ei enää ole.

"Viisikymmenluvun lopulla," hän muisteli, "Artichoke Joe's oli villin lännen baari, jossa oli sahanpurua lattialla ja villin lännen tavaraa joka puolella. Siellä oli vain seitsemän pokeripöytää. Kahdessa oli vankilan kalterit ympärillä, jotka Joe oli ostanut kun vanha Hall of Justice vankila suljettiin."

"Melkein jokaisella oli ase. Ulkona oli jopa valvontatorni, jossa aseistettu työntekijä valvoi ja turvasi asiakkaita jotka menivät autoilleen sulkemisaikaan kahdelta yöllä."

"Joka torstai, perjantai ja lauantai paikka oli ääriään myöten täynnä! Niin täynnä että sisällä oli vaikea liikkua. Siellä oli äänekästä, sekavaa ja värikästä. Se oli jotain se. Se oli jotain."

"Blindit olivat 5$-5$-10$," Mark muisteli, "mutta sillä ei ollut sinä iltana merkitystä, koska Nick Sahati korotti joka kädellä neljä sataa, joten käden avaamiseen tarvittiin vähintään 800$. Nickillä oli yli 50,000$ merkkiä pöydässä ja minä olin ainoa jolla oli edes vähän sinnepäin. Minulla oli 25,000$."

"Tackhammer avasi ja korotti tuhanteen sataan. Nick korotti neljään ja puoleen tuhanteen. Neljä meistä maksoi. Olin ensimmäisenä blindien jälkeen ja minulla oli yhtä korttia vaille 'polkupyörä (bicycle)'. Nykyään sitä kutsutaan pyöräksi tai wheeliksi. Se on paras mahdollinen lo-käsi: 5-4-3-2-A. Nick oli viimeisenä vuorossa. Jokainen meistä vaihtoi yhden kortin."

"Vaihtojen jälkeen katsoin nopeasti minkä kortin sain. Se oli tarvitsemani kakkonen ja sain 'polkupyörän' valmiiksi. Tuohon aikaan Pohjois-Kaliforniassa pystyi vielä check-raisettamaan millä tahansa, koska 'seiska tai parempi sääntö' ei ollut vielä tullut pohjoiseen Los Angelesin alueelta."

"Olin noin 35-vuotias ja erittäin tunteikas, jopa enemmän kuin nyt jos se on vain mahdollista. Näin ollen päätin ryhtyä näyttelemään. Näytin kärsivää ilmettä ja taitoin korttini. Kiroilin kuin hullu ja sitten revin korttini keskeltä kahtia samalla kun huusin 'sökötän'."

"Kaksi muuta sökötti myös, jolloin Nick tuli vuoroon. Hän totesi pöyhkeästi 'Nyt erotetaan miehet pojista' ja korotti all-in. Maksoin, ja työnsin kaikki 25,000$ keskelle. Muut heittivät korttinsa pakkaan."

"Nick melkein putosi tuolistaan kun maksoin. Hän näytti kätensä: 8-5-4-2-A. Sanoin, "Minulla on polkupyörä." Tämän jälkeen näytin viisi korttiani, jotka olivat nyt kymmenessä osassa."

"Tällöin homma karkasi käsistä. Se oli hullua. Artichoke tuli pöytään..."

"Artichoke?", kysyin.

Markin ääni muuttui korkeammaksi. "Artichoke Joe! Hän piti paikkaa yhdeksänkymmentäluvun alkuun. Etkö tiedä mitään?"

"Tiedän, että täytyy varsin vahva jos repii 'polkupyörän' kahtia. Onko Artichoke vielä maisemissa?"

Mark nauroi. "Kyllä, hän on vielä elossa. Äskettäin hän piti 85-vuotisjuhlat. Joka tapauksessa, Artichoke tuli ja kysyi oliko kaikki kymmenen osaa vielä jäljellä. Sanoin että on. Sitten Artichoke käski odottaa hetken ja meni puhelimeen."

"Artichoke soitti Cliffille Oaks Clubiin kysyäkseen toista mielipidettä. Tällä välin Nick Sahati alkoi seota."

"Cliff kysyi Artichokelta löytyikö kaikille kymmenelle kortille vastakappale. Joe sanoi kyllä. Cliff vastasi että hän on Artichoken kanssa samaa mieltä, että käteni oli vielä pelissä."

"Joe tuli takaisin pöytään ja teki päätöksensä. Käteni hyväksyttiin ja voitin potin."

Kysyin, "Kun revit kortit, etkö pelännyt että kätesi julistettaisiin 'kuolleeksi'?"

"Se ei käynyt missään vaiheessa mielessä," sanoi Mark. "Minulla oli saletti käsi ja se oli kaikkien nähtävillä." Hän nauroi ja lisäsi, "Mutta se oli kerran elämässä tilanne. Seuraavana päivänä Artichoke Joe oli lisännyt uuden säännön korttien silpomisesta."

Mark Shermanin kaltaiset ihmiset ovat aikakoneita. Meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin kuunnella. Kiitos Mark tästä matkasta.

Tommy Angelo on ollut täysipäiväinen pokeriammattilainen vuodesta 1990 lähtien. Vuonna 2004, hän loi kaikenkattavan, henkilökohtaisen ohjausohjelman. Seuraavan kolmen vuoden aikana hänellä on ollut 50 asiakasta. Kesäkuussa 2006 hän lopetti kaiken kirjoittaakseen kirjan. Hänen kirjansa "Elements of Poker", julkaistaan lokakuussa 2007. Lisätietoa Tommyn ohjausohjelmasta löytyy hänen verkkosivuiltaan: www.tommyangelo.com