Jos näit uusimman World Poker Tour jakson (esitetty Yhdysvalloissa 13. kesäkuuta), näit Barry Greensteinin ja Joe Sebokin pilaavan muuten niin innovatiivisen ja viihdyttävän jakson.

Turnauksen loppuratkaisu tulee varmasti kiihdyttämään pokerin etiikka vastaan moraali väittelyä - tai ainakin sen pitäisi - ja haluan olla ensimmäisten joukossa joka sanoo että "Pokerin Robin Hood" ja hänen poikansa ovat ymmärtäneet sen väärin.

"Isät ja pojat" turnaus on hyvä idea, jota käytetään WPT:ssä. Siinä muutama tunnettu isä-poika pari muodostavat "joukkueen", jotka pelaavat muita vastaan yhden pöydän turnauksessa. Aina kun pelaaja putosi tai blindit nousivat, parin pelaajat vaihtoivat vuoroja jotta molemmat saisivat pelata yhtä paljon. Mukana oli Greensteinin ja Sebokin lisäksi pari muuta merkittävää joukkuetta: Doyle ja Todd Brunson sekä Barry ja Jeff Shulman.

WPT on aiemminkin esittänyt uusia ja innovatiivisia ideoita, kuten pokerikirjailijoiden turnauksen tai pokerin "pahojen poikien" turnauksen. Tämä "isät ja pojat" turnaus on kuitenkin heidän luovin ja paras ideansa tähän saakka. Mutta kylläpäs voittaja joukkue pilasi lopun.

Kuten arvata saattoi, Brunsonit ja Greenstein-Sebok olivat kaksi viimeisenä jäljellä olevaa joukkuetta. Tämä pelkästään tarjosi riittävästi jännitystä, kun Greenstein oli Doyle Brunsonia vastaan ja Sebok oli Todd Brunsonia vastaan. Vaikka ensimmäinen pari on selvästi mielenkiintoisin, oli myös kiinnostavaa nähdä pystyisikö pelitaidoiltaan selvä ennakkosuosikki Todd Brunson kääntämään suuren takaa-ajoaseman merkeissä johtotilaan.

Ei pystynyt. Kortit olivat Sebokin puolella, ja kun Sebokin AT kesti Brunsonin Q8 kortteja vastaan, hän ja isä Greenstein pääsivät kävelemään areenalta parhaana isä-poika pokeriparina.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin, mutta ohjelma ei loppunutkaan tuohon. WPT:llä olikin vielä yksi yllätys jäljellä, nimittäin yksi-vastaan-yksi ottelu voittaneen parin kesken. Illan ainoa palkinto - $25,000 dollaria ja komea pysti - annettiin vain sen ottelun voittajalle.

Tämä oli kiva ja yllättävä idea. Ongelma oli, että Greenstein ja Sebok sopivat pelin tuloksen. Sen näki ennakkoon jo siitä, että tämä yksi-vastaan-yksi ottelu alkoi kun lähetystä oli jäljellä kaksi minuuttia.

Tässä absurdissa ja selvästi ennakkoon harjoitellussa kohtauksessa Greenstein ja Sebok sanoivat etteivät he voineet pelata toisiaan vastaan, joten he laittoivat kaikki merkkinsä pottiin ennen jakoa. Hienoa. Greenstein sai käteensä AQ:n, joka kesti Sebokin K2:ta vastaan ja hyvät naiset ja herrat, löysimme "mestarin." Kun Mike Sextonin kommentointi kuinka hieno liike tämä olikaan, lisäsi se vain tapahtuman kauheutta. Tämä turnaus sai siis naurettavan lopun.

En usko että WPT:kään oli innoissaan lopusta. Ensinnäkin, palkintoa ei varsinaisesti voitettu mikä pudottaa sen arvoa. Toiseksi, fanit olisivat halunneet nähdä taistelun - vaikka Doyle vs. Todd Brunson olisikin ollut unelmien täyttymys - Greensteinin ja Sebokin olisi pitänyt sellainen tarjota. Tämä siitäkin huolimatta että Sebok olisi selvästi alakynnessä isänsä pelitaitoja vastaan.

Jos heillä todellakin oli tällainen moraalinen ongelma, niin sanon että hyvä on, mutta ÄLKÄÄ OSALLISTUKO TÄHÄN TURNAUKSEEN! On erittäin epätodennäköistä että nämä kaksi herraa pakotettiin osallistumaan turnaukseen ja jos kerran pelaat, pelaa kunnolla.

Nyt kun mietin, en muista nähneeni että Greenstein olisi maininnut kirjassaan "Ace on the River" että älä koskaan anna armoa. Ehkä hän voisi lisätä sen tuleviin painoksiin.

Ammattilainen ja pokerikirjailija Phil Gordon on usein sanonut, että voittavan pelaajan pitäisi olla valmis sökö-korottamaan jopa mummoaan vastaan jos tilanne niin vaatii, ja Greenstein itse kirjoittaa kirjassaan, että pelaajan pitäisi olla valmis bluffaamaan viimeiselläkin dollarilla. Mutta pelaajan ei pitäisi pelata poikaansa vastaan ilmaisturnauksessa?

Voisiko joku, mielellään Greenstein tai Sebok, selittää mistä on kyse? Olisi hyväksyttävämpää, jos tämä olisi normaali WPT turnaus ja he pelaisivat vaikkapa $500,000 dollarista. Se on suuri määrä rahaa, jolla voisi olla vaikutusta heidän ammatti- sekä henkilökohtaiseen elämään. Tällöin jonkin sortin kulissien takana tehty sopimus voisi olla hyväksyttävää.

Mutta kilpailu- ja pokerihengen mukaista olisi ollut, että he olisivat taistelleet isä-poika tittelistä tosissaan. Ja mikä olisi ollut parempi paikka tehdä näin kuin turnaus jossa ei ole mitään riskiä. Jopa kokeneelle ammattilaiselle $25,000 dollarin palkinto on pelaamisen arvoinen, varsinkin silloin kun ei ole mitään menetettävää.

Tavallaan tämä keskustelu koskee kaikkea urheilua. Tämä muistuttaa muutaman vuoden takaista tapahtumaa, jossa naisten college koripallonpelaajaa, jolla oli murtunut jalka, saatettiin korille että hän voi laittaa pallon sisään ja rikkoa piste-ennätyksen. Sitä ei olisi saanut tapahtua, kuten ei myös tätäkään.

Käytetään vielä toista isä-poika vertausta. Voitko kuvitella, että Roger Clemens olisi kieltäytynyt syöttämästä poikaansa Kobya vastaan jos he olisivat kohdanneet baseballin tähdistö-ottelussa? Epäilen vahvasti, ja tässä pieni neuvo nuoremmalle Clemensille jos joudut joskus tähän tilanteeseen: väistä. Valitettavasti Greenstein ja Sebok käyttivät tätä neuvoa, mutta ainoa mitä he väistivät oli heidän velvollisuutensa pelata tätä kilpailuhenkistä peliä.