Kun Kay ja minä tapasimme vuonna 2001, se oli kuin no-limit käsi jossa molemmat pelaajat laittavat kaikki merkkinsä pottiin niin nopeasti, että on vaikea tietää kuka panosti ja kuka maksoi. Vuotta myöhemmin seurustelimme ja viime vuonna, 2005, menimme naimisiin.

Kay ei ollut tekemisissä pokerin kanssa ennen minun tapaamista. Hän ei pelaa pokeria, eikä ole koskaan pelannut. Minä? Minä pelaan, ajattelen ja kirjoitan pokerista. Lopun ajasta olen Kayn kanssa. Silloin puhun pokerista. Hän kutsuu sitä minun höpinäksi.

Kay ei pelkästään kuuntele höpinöitäni, vaan hän myös ymmärtää niitä. Hän heittää ne takaisin niin yksinkertaistettuna ja selkeämpinä kuin ei-pokerinpelaaja pystyy. Kirjoitan hänen sanansa ylös, jos vain ehdin.

Höpinän lisäksi Kay on joutunut kestämään vuosia "huutamista". Hän kutsuu huutamiseksi sitä, kun olen puhelimessa jonkin pokerinpelaajan kanssa analysoiden käsiä ja käyttäen kaikkia mahdollisia pokeritermejä. En tietenkään itse usko huutavani, vaan ajattelen puhuvani vain innokkaasti. Kun suljen puhelimen ja hän kysyy, "Kenen kanssa huusit tänään?", hymähdämme molemmat ja ajattelen että ehkä sittenkin puhuin liian äänekkäästi.

Höpinästä ja huutamisesta Kay on oppinut niin paljon pokerista, että on voi tuurata minua nykyisin. Kerran kaverillani Alexilla kävi hirvittävän huono tuuri, pahimpaan mahdolliseen aikaan, pahimmassa mahdollisessa pelissä ja pahinta mahdollista vastustajaa vastaan, joten hän soitti ja kertoi siitä minulle. Kay vastasi puhelimeen.

"Hei Kay, tässä Alex. Onko Tommy kotona?"

"Ei ole, hän on ulkona."

Alex huokaisi. "Hitto. Et voi uskoa mitä juuri äsken tapahtui. Minulla oli taskuässät ja tämä kaveri joka oli vienyt merkkejäni koko illan maksoi suoraan..."

Kumpaakaan ei haitannut, että Kay ei ymmärtänyt käden strategisia kohtia. Alex kertoi jokaisen ikävän yksityiskohdan tästä huonon onnen tarinasta samalla lailla kuin olisi puhunut minulle. Kay tuurasi minua täydellisesti, päästäen sympaattisia ääniä oikeilla hetkillä.

Kay ei näytä Howard Cosellilta, mutta hän muistuttaa Howardia muilla tavoin. Kay on pokeriasiantuntija samalla tavalla kuin Howard Cosell on nyrkkeilyasiantuntija. Howard tunsi lajin, bisneksen, kielen ja ihmiset. Mutta hän ei nyrkkeillyt. Hän melkein asu areenalla, mutta köysien ulkopuolella. Kay asuu samassa paikassa, suhteutettuna pokeriin, kun hän asuu kanssani.

Kay valmiudestaan

Olin menossa pelaamaan pokeria paikalliselle kasinolle. En ollut nukkunut hyvin, mutta olin käynyt suihkussa ja kävellyt ja vakuuttanut itselleni että olen valmis. Olin ovella, sanomassa hyvästejä Kaylle, kun haukottelin.

Kay kysyi, "Oletko varma että haluat mennä pelaamaan juuri nyt?"

Totesin, "Kyllä."

Ja hän sanoi, "No, tietysti tiedät itse oletko valmis vai ei. Mutta sanon vain ettei ole koskaan virhe olla pelaamatta."

::: Ei ole koskaan virhe olla pelaamatta. :::

::: Ei ole koskaan virhe olla pelaamatta. :::

Annoin näiden sanojen vaikuttaa hetken. Sitten menin kirjoituspöydän luo, kirjoitin sanat ylös ja jäin kotiin.

Kay pokerista, elämästä ja kaikesta

Oli lauantai aamu. Kay tuli kotiin innoissaan ja sanoi, "Annoin tänään pokerineuvon!"

Tiesin että hän oli ollut KQED hyväntekeväisyystapahtumassa, vapaaehtoisena vastaamassa puhelimiin. Ihmettelin minkä neuvon hän olisi voinut antaa ja kuinka hän joutui tilanteeseen jossa joku kysyi neuvoa. "Kiitos että lahjoititte rahaa julkiselle radiolle," kuvittelin hänen sanovan. "Ja nyt kun kerran olette siinä puhelimessa, mietin olisinko niin rohkea että voisin ehdottaa, että miettisitte hieman enemmän pelivalikoimaanne."

"No anna tulla," sanoin. "Kerro nyt!"

"Soittojen välissä," hän sanoi, "Keskustelin muiden työntekijöiden kanssa. He olivat pääosin miehiä. Puhuimme mitä puolisomme tekivät työkseen. Kerroin, että mieheni on pokeriammattilainen ja kuten tavallista, siitä seurasi kysymyksiä."

"Eräs miehistä sanoi, 'Olet sitten varmasti hyvä pokerinpelaaja itsekin. Voitko antaa muutaman vinkin?'"

"Kun sanoin hänelle etten pelaa pokeria, hän sanoi, 'On varmasti jotain, mitä on tarttunut mukaan pokerista kun olet elänyt ammattilaisen kanssa. Etkö pysty antamaan mitään vinkkiä?'"

"Nyt kymmenen ihmistä kuunteli keskusteluamme. Oli minun vuoroni puhua ja minun täytyi keksiä jotain fiksua ja arvokasta kerrottavaa."

"'Pelaa vähemmän käsiä,' sanoin."

Sitten Kay katsoi minua. "Vai mitä?"

Hän kysyi minulta oliko hän antanut hyvän neuvon. Hän oli ottanut kautta aikojen suurimman totuuden ja typistänyt sen kolmeen täydelliseen sanaan. Ja hän kysyi minulta mitä mieltä olin asiasta.

Etsin kynäni, ja hän tiesi.

Tommy Angelo on ollut täysipäiväinen pokeriammattilainen vuodesta 1990 lähtien. Vuonna 2004, hän loi kaikenkattavan, henkilökohtaisen ohjausohjelman. Seuraavan kolmen vuoden aikana hänellä on ollut 50 asiakasta. Kesäkuussa 2006 hän lopetti kaiken kirjoittaakseen kirjan. Hänen kirjansa "Elements of Poker", julkaistaan lokakuussa 2007. Lisätietoa Tommyn ohjausohjelmasta löytyy hänen verkkosivuiltaan: www.tommyangelo.com