Ajoin San Franciscosta Las Vegasiin talla pohjassa ja äänet täysillä. Mitä vapautta - auto, kitara ja ilmapatja. Mitä rauhaa - En matkustanut menettääkseni rahaa vaan saadakseni uusia ystäviä ja oleskellakseni vanhojen kanssa.

Päätös lomailla kesti. Juttelin ja kävin syömässä kymmenien eri pokerisuuruuksien kanssa ja juhlin rankasti kavereiden kanssa. Kaupungissa, joka ei koskaan lepää, vietin selvästi enemmän aikaa nukkuen kuin pelaten pokeria. Mutta samalla minuun kuitenkin puri WSOP kärpänen, ja kun kaksi viikkoa myöhemmin palasin kotiin, olin tapahtumasta innoissani ja halusin sitä lisää. Nyt olen kuten muutkin World Series of Pokerissa jatkuvasti käyvät: lasken aamuja seuraavaan turnaukseen, aloittaen luvusta 365.

* * * * *

June Field antoi minulle lehdistökortin. Se soi minulle kivoja etuja ja jokaisen pikkutasoja hiovan unelman: ilmaista ruokaa. June suostutteli minut pelaamaan media/hyväntekeväisyysturnauksessa. Ajattelin, että täydellistä. Voimme kaikki istua alas ja tehdä yhdessä muistiinpanoja.

Turnaus alkoi $10,000 merkkipinolla ja blindit olivat $25-$50. Pelinä oli no-limit hold'em, kuten pääturnauksessakin. Ehkäpä sen vuoksi monet pelasivat niin hyvin, vaikka se oli vain ilmaisturnaus. (Kolme parasta saivat lahjoittaa $5000, $1000 ja $500 dollaria haluamaansa hyvätekeväisyysjärjestöön.)

Koska rahaa ei ollut jaossa, aloitin löysästi. Pari tuntia myöhemmin, istuessani samassa pöydässä ja pelatessani samalla rakenteella kuin "isossa turnauksessa", olin innostunut ja halusin voittaa koko homman. Mietin jo milloin voin tehdä tämän uudestaan. Vasta ensi vuonna? Huoh.

* * * * *

Putosin ikävällä tavalla myöhäisessä vaiheessa turnausta ja läksin pois yrmeänä, mutta juuri oikeaan aikaan, sillä törmäsin vanhaan kaveriini Alexiin, joka oli menossa syömään kahden huippupelaajan, Bobby Hoffin ja Steve Lottin kanssa. Loistava ajoitus, mikä vei kaikki murheet mielestäni. Me neljä olemme pelanneet paljon no-limittiä yhdessä Lucky Chances kasinolla. Mutta tällä kertaa pöydässä ei ollut kortteja vaan viiden tähden ruokaa.

Vaikka olen pelannut pokeria ammatikseni viimeiset kymmenen vuotta, kun kuuntelin Bobbyn ja Steven puhuvan pokerista, tuntui minusta samalta kuin Mark Twain ja Ernest Hemingway puhuisivat kirjoittamisesta. He keskustelivat kaikesta; pelitilin suuruudesta pelivalinnoista, käytöksestä, pot-limitin ja no-limitin eroista, voitto- ja tappioputkien harhaluuloista ja tarinoista Texasin peleistä vanhaan hyvään aikaan. He puhuivat poikamaisella innolla useista finaalipöydistä, joihin he olivat päässeet $10,000 dollarin turnauksessa ja vuoden mittaisesta odottamisesta ja sen kaiken sen mahtavuudesta. Viesti iski kovaa ja jäi mieleen; pelaa toukokuussa.

* * * * *

Dante Azmo on ystäväni itä-rannikolta. Hän on lempeä, pyhimyksen kaltainen mies, jolle on vaikea valehdella. Tämä on ongelma silloin, kun pelaamme yhdessä ja panostan, jolloin kaikki muut luopuvat. Tällöin Dante odottaa kunnes korttini ovat taas pakassa ja kysyy mitä minulla oli kädessä.

Pelaan $5-5 blindeilla pot-limit hold'emia Horseshoessa kun Dante ja Diana tulevat tervehtimään minua. Luovun korteista kierroksen tai kaksi kun puhun heidän kanssaan. Yhtäkkiä, kun olen jakajanmerkillä, minun iskee impulssi että minun täytyy tehdä jotain viihdyttävää. Katson korttini, 6-2 eri maata, ja näytän käteni Dantelle ja Dianalle. Diana tönäisee Dantea ja varoittaa, "Älä katso tätä."

Kaksi pelaajaa maksaa $5 dollaria ja tulevat mukaan pottiin. Teen pienen korotuksen, siis todella pienen. Korotan $5 dollaria. Molemmat blindit maksavat, kuten myös aiemmin maksaneet. Floppi on K-4-4. Kaikki sököttävät minulle, jolloin korotan $25 dollaria $50 dollarin pottiin ja kaikki luopuvat käsistään. No niin Dante, nyt tiedät.

On helppo tienata rahaa pot-limitissä. Ei tarvita muuta kuin että jokainen floppi menee ohi.

Vielä yksi käsi, mutta nyt pelinä on pot-limit Omaha/high. Istahdan alas ja vaikka minun ei tarvitse maksaa, pelaan ensimmäisen käden utg:stä (ensimmäinen paikka blindien jälkeen). Kaksi ensimmäistä korttiani ovat jätkä ja jätkä. Maksan $5 dollaria ennen kuin kaksi muuta korttia on jaettu. "Ai tämä onkin Omahaa?" He tietävät että vitsailen.

Kaksi muuta korttiani on akka ja jätkä, joten minulla on Q-J-J-J. Surkeaa. Flopista tulee pöytään Q-Q-J. Jippii! Kaikki viisi pelaajaa sököttävät. Seuraava kortti on kuningas. Panostan $30 dollaria ja kaksi pelaajaa maksaa. Viimeinen kortti on ässä, jolloin pöytä on: Q-Q-J-K-A. Panostan $40 jolloin seuraava korottaa $60 lisää. Kolmas kaveri luopuu kädestään. Maksan ja toivon että hän bluffaa, tai puoli-bluffaa (korottaa viimeisellä kortilla yhden kortin suoralla kun molemmat uskomme että tämä päättyy tasan, ja kun pöydässä on värin tai täyden käden mahdollisuus). Mutta luulen että hänellä on ässä-akka ja näinhän se oli. Näytän käden häpeillen; ainoa miten tähän tilanteeseen voi joutua noin huonolla kädellä on maksaa ennen floppia katsomatta kortteja.

Useamman flopin täytyy mennä ohi.

* * * * *

Keskustelin rennonoloisen Daniel Negreanun kanssa kuinka hänen nimensä pitäisi lausua. Kuvittele Mooses levittämässä käsiään eteensä ja ylöspäin, kun hän jakoi meren kahtia. Näin Danielin kädet liikkuivat kun hän pyöritti "R" kirjaimen kielellään ja venytti "AH" äänettä ja sanoi "Neh-GRRAH-noo." Sitten Daniel kertoi hyväksyttävän "amerikkalaisen" version, jossa ei ole romanialaista "R" äänettä, ilman halkeavaa merta, mutta kädet edessä avoimena lonkalla, ja tehden pienen olan kohautuksen. Nuhgrawnoo.

* * * * *

Pelasin Dave "Devilfish" Ulliottin kanssa. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Saman ovat tehneet monet muutkin. Mutta me pelasimmekin kitaran kierrätystä hotellihuoneessa. Usko pois, se mies osaa soittaa ja laulaa bluesia.

* * * * *

Ennen senioreiden turnausta, Howard "Tahoe" Andrew sanoi että turnauksessa ei sallita lääkkeitä eikä kävelykeppejä ja se joka on elossa turnauksen lopussa, voittaa. Tahoe sanoi ettei aio lyödä "kuka kestää pisimpään" vetoja.

* * * * *

Kun Bob Thompson kuulutti "Shuffle up and deal", jolla $10,000 dollarin turnaus perinteisesti aloitetaan, olin Luxor teatterissa täyttämässä työhakemusta, mitä en ole tehnyt sen jälkeen kun olin 16 vuotias. Blue Man Group piti avoimia koe-esiintymisiä heidän Blue Man rooleihin. Olen heidän faninsa ja olen nähnyt heidän esityksensä kolme kertaa. Pidän heidän musiikistaan, joka iskee alkukantaisilla rytmeillään suoraan ytimeen. Olen ollut rumpali, joten halusin todella paljon tämän työn.

Blue Manin täytyy rummuttaa, hänellä täytyy olla tietynlainen ruumiinrakenne ja hänen täytyy näyttää siltä kuin ei ymmärtäisi mistään mitään. Se siis sopii minulle. Valitettavasti roolijaossa painotetaan eniten näyttelijäkokemusta. Siihen kohtaan hakukaavaketta kirjoitin "pelaan paljon pokeria, joten osaan tuijottaa hyvin." En saanut roolia.

* * * * *

Tusina pokerin mahtavinta ajattelijaa saivat minut aivan hämilleen, kun kirjailija Jim Brier kutsui Bob Morganin ja minut viikottaiseen pokerikeskusteluryhmään. Poker Digestin, Card Playerin ja PokerPagesin kirjoittajat tekivät kahta lempiasiaani: söivät pizzaa (kiitos Bob) ja puhuivat pokerista. Ja parasta oli yhteishenki. Mikä huvitti minua eniten, oli se kun Jim Brier teki muistiinpanon pieneen siniseen lehtiöön. Otin oman samanlaisen lehtiön esiin ja tein muistiinpanon että meillä on samanlaiset lehtiöt.

* * * * *
Turnauksenjohtaja Bob Thompson on tärkeä henkilö WSOP:ssa. Hänen äänensä on pehmeä, rytmikäs ja mukavan kuuloinen. Bobin cowboy hattu ja narusolmio muistuttavat villinlännen pokeriajoista. Ja rakastan hänen kommenttejaan. Päivä pääturnauksen jälkeen Thompson kulki pöytien ympäristössä ja kuulutti tärkeistä käsistä, kuten tavallista. Pelaaja meni all-in kädessään 6-4 ja vastassa oli A-A. Ässät kestivät ja Thompson sanoi, "Jotkut koettavat onneaan ja toiset todella koettavat onneaan." Sitten hän sanoi, "Mutta täytyyhän sitä joskus yrittää."

Tommy Angelo on ollut täysipäiväinen pokeriammattilainen vuodesta 1990 lähtien. Vuonna 2004, hän loi kaikenkattavan, henkilökohtaisen ohjausohjelman. Seuraavan kolmen vuoden aikana hänellä on ollut 50 asiakasta. Kesäkuussa 2006 hän lopetti kaiken kirjoittaakseen kirjan. Hänen kirjansa "Elements of Poker", julkaistaan lokakuussa 2007. Lisätietoa Tommyn ohjausohjelmasta löytyy hänen verkkosivuiltaan: www.tommyangelo.com