Ennen kuin pokeripöytiin oli asetettu kamerat, ennen Jim McManusta tai Chris Moneymakeria, oli vain yksi lähde, josta voitiin saada tietoa World Series of Poker turnauksesta (WSOP) ja sen eriskummallisista hahmoistaan. Ja se oli Al Alvarez ja hänen klassikko kirjansa "The Biggest Game in Town," joka on edelleenkin paras yksittäinen teos kyseistä turnauksesta.

Ei ole väärin sanoa, että Alvarez kaappasi tämän nyt-pokerista-villiintyneen maan yli 25 vuotta sitten, kun tämä britti vietti kuukauden Binnion kasinolla ja kirjoitti sen hahmoista - voittajista, häviäjistä, huijareista, ison rahan pelaajista ja rappiopelaajista, kaikista uhkapelureista - joita hän näki unohtumattomassa ja ajattomassa proosassaan.

Sanoa, että "The Biggest Game in Town" on pakko-luettavaa kaikille pokerin ystäville, on kuin sanoisi että "Sieppari ruispellossa" on kiva kirja tai että Raamattu on suositeltavaa luettavaa uskovaisille. Se on niin hämmästyttävä; Alvarez on Hemingway jolla on värin veto, ja saa sen kiinni.

Hänen kirjansa on kolme vuosikymmentä vanha, mutta silti se ei tunnu vanhalta. Ennen kuin kirjoitin tämän arvostelun, tajusin että olin lukenut kirjan viimeksi pari vuotta sitten, joten päätin kerrata muutama luku. Kuin musiikkikappale, joka muistuttaa ensirakkaudesta tai elokuva, josta saa uutta irti jokaisella katselukerralla, Alvarez sai minut koukkuun heti ensimmäisestä sivusta lähtien, kun siinä luki: "Naiset riimuissaan ja miehet buutseissaan ja stetsoneissaan tungeksivat ruletti- ja noppapöytien ympärillä, kolistelivat kolikkopeliarmeijaa ja kyyristyivät puoliympyrään blackjack pöytien ympärille."

Huomaat heti, että luet jotain erityistä, jota on vaikeampi ja vaikeampi laskea käsistään. Ennen kuin pokeria alettiin näyttää televisiossa ja ennen kuin kymmenet muut olivat kirjoittaneet samanlaisia kirjoja, Alvarez näytti lukijoille maagisen ja mystisen maailman isojen panosten pokeripelien kulissien takaa.

Hänen vaikutustaan peliin ei tule väheksyä. Aikana, jolloin Alvarez kirjoitti WSOP:stä, pääturnauksessa oli alle 100 osanottajaa, ja kymmenen hengen hyppäys osallistujamäärässä oli merkittävä. Noista kymmenestä hengestä ainakin viisi olisi kertonut "The Biggest Game in Town" olevan heidän motivaationsa osallistua tähän pokerin suurimpaan turnaukseen.

Alvarez kuvailee suurimmat pelit ja niiden elämääkin suuremmat hahmot niin lennokkaasti ja tarttuvasti, että vain harvat hänen sukupolvensa kirjailijat ovat pystyneet samaan. Hän kertoo sointuvasti ja runollisesti sellaisten legendojen elämää ja aikaa kuin Johnny Moss, Doyle Brunson, Puggy Pearson ja Jack Straus, heidän tyydyttämätöntä toiminnan nälkäänsä ja heidän piittaamattomuuttaan rahan arvosta.

Otetaan esimerkiksi Mossin yksi vastaan yksi peli vuoden 1981 WSOP seven-card stud high-low turnauksesta: "Moss, jolla oli päällään vaalean ruskea puku jossa oli tummemman ruskeita täpliä, kuten suklaamurukeksissä, otti kädestään raskaan kultaisen rannekkeen, katseli sitä ja laittoi sen merkkiensä viereen. Hänen paitansa oli auki, paljastaen näin raskaan kultaisen kaulakorun."

Tai tämä havainto WSOP:n pokerinpelaajista: "En ole koskaan nähnyt näin montaa tervettä miestä kerääntyvän yhteen paikkaan näin pitkäksi aikaa yksi asia mielessään: ei seksiä, ei juomia, pelkästään kortteja tunnista toiseen, ja jännitys ja odotus jonka jokainen jako tuo mukanaan."

Hauskoja tarinoita, naurua kirvoittavia lainauksia pelaajilta ja eläviä yksityiskohtia kaikesta mitä Alvarez kohtaa on liikaa tässä kerrottavaksi. Mutta yhdessä ne muodostavat mestariteoksen, joka yhä nousee esille uudempien kirjoitusten joukosta, jotka ovat yrittäneet jatkaa siitä mihin "The Biggest Game in Town" on lopettanut.

Anthony Holden, Alvarezin kollega ja maanmies, yritti pistää paremmaksi egoistisessa ja pääosin tylsässä "Big Deal" kirjassaan, jossa Holden kertoo kuinka hän yritti pelata pokeria ammattilaisena Vegasissa vuoden ajan. McManus kirjoitti upean kirjan "Positively Fifth Street" omista kokemuksistaan vuoden 2000 WSOP:n pääturnauksen finaalipöydässä.

Holden ja McManuksen ongelmana kuitenkin on se, että heidän kirjansa koskevat pääosin vain heitä itseään. Alvarez ymmärtää, että ihmiset hänen ympärillään ovat paljon kiinnostavampia kuin hän itse; hän kertoo suurten panosten pelaajista kovan onnen pelaajiin, jotka laittavat kaiken viimeisten ropojensa varaan. Hänen mestarillinen osaaminen psykologiassa ja kuvakielessä joka ympäröi Las Vegasia ja Glitter Gulchia ovat päätekijät, miksi "The Biggest Game in Town" on täysin omassa luokassaan.