Kun ensi kertaa kuulin Matt Matrosin kirjasta "The Making of a Poker Player" (TMPP), olin melko skeptinen ja kyyninen.

Ensimmäinen ajatukseni oli: Tässä on kaveri joka on päässyt kerran World Poker Tourin finaalipöytään ja yhtäkkiä hän kykenee kirjoittamaan pokerikirjan. Tottakai siinä on yksi WPT finaalipöytä enemmän kuin minulla, mutta jos seuraat ohjelmaa säännöllisesti, ei ole vaikeaa arvata kuinka jotkut osanottajista ovat päässeet niin pitkälle.

Lisäksi oletin Matrosin yrittävän rahastaa toistamalla jo moneen kertaan kirjoissa kuultuja juttuja. Pokerikirjoissahan ei monestikaan ole muuta kuin kierrätettyä infoa, perusstrategiaohjeita ja joskus epäkiinnostavia henkilökohtaisia tarinoita.

Miksi siis annoin Matrosin kirjalle mahdollisuuden? Paristakin syystä. Ensinnäkin olen valmis lukemaan minkä tahansa pokerikirjan jos siinä on edes yksi tai kaksi tiedonmurusta joita en vielä tiedä. Toisekseen ystävälläni oli kappale jota sain lainata ja hän suositteli sitä.

Ystäväni olikin oikeassa. TMPP on hyödyllinen. Ei siksi, että sen strategiaosuus olisi kaikenkattava tai siinä olisi elokuvaan valmis henkilötarina. Se on kuitenkin melko hyvä kummassakin osiossaan.

Se mistä eniten pidin, ja mikä varmaankin vetoaa valtaosaan lukijoista, on se että pystyin samaistumaan vahvasti Matrosin urakehitykseen. Esimerkiksi, vaikka hän on muutaman vuoden minua nuorempi, olemme samaa ikäluokkaa ja molemmat jäimme koukkuun kuusi-seitsemän vuotta sitten.

Vaikka en ole hienostoyliopiston kasvatti kuten Matros, lähestymistapamme oppimiseen ja ymmärtämiseen ovat hämmästyttävän samanlaiset. Puhumattakaan siitä, että minulla olisi yhtä hyvä matikkapää. Hän on todistanut osaamisensa sillä alalla Card Playerin vakiokolumnistina. Kolumneissaan hän osaa laskea todennäköisyydet lähes kaikille mahdollisille asioille.

TMPP:ssä Matros johdattaa lukijaa omalla polullaan Rounders-elokuvan innoittamasta opiskelijapojasta aloittelijaksi jonka pokeriopit muodostuivat kotipeleistä kavereiden kanssa aina kehittyneeseen pelaajaan asti, joka voitti yli 700.000$ pääsemällä WPT-osakilpailun finaalipöytään.

Matkalla kirjoittaja antaa strategiavinkkejä jotka tuntuvat muuttuvan monimutkaisemmiksi samalla kun hän kehittyy pelaajana. Tämä kirjoittamisen tyyli on vaikea toteuttaa, mutta hän onnistuu siinä hyvin. Jotkut pokerikirjat epäonnistuvat, kun ne yrittävät sekoittaa samoissa kappaleissa sekä tarinankerrontaa että strategiaa. Matros osaa kuitenkin yhdistää ne saumattomasti. Lisäksi hänen pohjustuksensa holdemin perusasioihin on yksi parhaista näkemistäni.

Mutta teoksen tärkein vaikutus minuun on se, kuinka usein kirja osuu kohteeseen. Toisin sanoen näen paljon itseäni kirjoittajan pohdinnoissa. Minusta oli helppoa hymyillä tai jopa nauraa ääneen monille Matrosin muisteluista ja luulenpa että monet lukijoista voivat jakaa hänen innostuksensa pokerin löytämisestä sekä sen intohimon tuomista nousuista ja laskuista.

Samaistuin esimerkiksi kirjoittajaan kun hän puhui ESPN pokeriohjelmien tallentamisesta ja analysoinnista sekä kaikkien mahdollisten pokerikirjojen lukemisesta. Tain kuinka hän haaveili paikallisen kasinon 20$ sisäänoston viikonlopputurnauksen murskaamisesta. Samaa turnausta hän nykyisin pitää korkeablindisena, pienistäkkisenä paistijuhlana, joka tuskin muistuttaa pokeria. Mutta siihen aikaan turnaus oli kaikki kaikessa ja muistot odotuksesta ja unettomista öistä ennen turnausta ovat yksityiskohtia, jotka muistan elävästi omista kokemuksistani.

Eräs muistettava esimerkki on, kun Matros nousi tasoja ja yhtäkkiä huomasi, että pelaajat katsovatkin toisiaan korttiensa tai flopin sijaan, sekä se ystävällinen ilmapiiri, johon hän oli tottunut, vaihtuikin intensiiviseen tunnelmaan. Matros muistaa tienneensä, että hänen pitäisi pystyä pelaamaan paremmin, muttei oikein tiennyt miten.

Luettuani kirjan välitön reaktioni oli: "tuo olin minä ennen." Matros vaikuttaa sinuun usein samalla tavalla. Jos haluat lukea hyviä pokeritarinoita ja yrität luoda omaasi, "The Making of a Poker Player" pitäisi kuulua sinun kirjakokoelmaasi.