Minulla on ollut kova hinku kirjoittaa tämä artikkeli jo pitkän aikaa. Minulle psykologia pokerissa on paljon kiinnostavampaa kuin matematiikkaa. Mutta ilman käsitystä perustodennäköisyyksistä kuten vetokäsistä, kaikki maailman psykologiakaan ei auta sinua estämään pelikassasi kuolemista.
Oppaan ensimmäisessä osassa, käsittelimme limit hold'emin suurinta virhettä eli maksamista negatiivisella odotusarvolla.
Pelaajat jotka maksavat flopilla siinä toivossa, että saisivat turnilla jotain kutsutaan "peelereiksi". Pelaajat jotka tekevät näin tekevät sen joko matemaattisista syistä, kuten oikeilla todennäköisyyksillä värinveto tai psykologisista syistä, jotka saattavat sisältää matemaattisia laskutoimituksia. Tässä artikkelissa käsittelen psykologisia syitä "peelaamiseen" jotka ovat suuri ongelma osalle pelaajista.
Sanotaan että sinulla on buttonilla JJ ja UTG:n pelaaja panostaa, tämän jälkeen keskiposition pelaaja korottaa. Sinä päätät vain maksaa ja molemmat blindit kippaavat. Floppi on K-10-3. UTG panostaa ja keskipositio korottaa, sinä katsot kättäsi ja kysyt. Onko tässä mitään toivoa? Ei tarpeeksi. Edessäsi on 2 panostus flopilla ja flopissa on yksi ylikortti.
Tiedät että tämä on selvä kippaus, mutta jossain alitajunnassa kuulet äänen sanovan sinulle, että molemmat pelaajat ovat erittäin aggressiivisia ennen kyseistä kättä. Ääni muistuttaa sinua, että UTG-pelaaja on ollut vähän ärsyyntynyt ja häneltä voisi viedä dollarin jos toisenkin. Eikö olisikin mukava osua jätkään turnilla?
Katsot floppia uudestaan ja huomaat, että saat päistä auki olevan suoranvedon jos turnissa tulee Q, mahdollistaen toisen maksun turnissa. Joten ehkä peli ei olekaan täysin menetetty. Sinulla on 2 jätkää ja 4 akkaa, jotka antavat mahdollisuuden jatkaa riverille.
Mutta odota! On vielä muutakin.
Potissa on $135 joista $30 on sinun ja potti vain kasvaa. Ja käsi on hyvä. Ehkä nämä pellet vain yrittävät korottaa sinut ulos potista. Entä jos kippaat voittavan käden? Pystyisitkö nukkumaan tietäen että sinulta ryöstettiin $135?
Mietit hetken ja katsot huoneeseen. Katsooko kukaan? Äitisi ei ainakaan. Sklansky ei luultavasti katso - ja jos katsoisi niin häntä ei varmaan kiinnostaisi. Vain sinä tiedät mitä olet tekemässä.
Voit "peelata" yhden kortin ja katsoa onnistaako. Olet ollut onnekas ennenkin, se on kuin pakenisi kuolemaa. Onnen saamisessa on oma vetovoimansa. Annat mennä ja maksat.
Sydroomasarja
Palataanpa todellisuuteen. Tämä esimerkki saatttaa olla hieman yliammuttu esimerkki mutta se näyttää jotai psykologisia sudenkuoppia johon pelaajat tippuvat:
Voitan sinut kyllä, Paskiainen-syndrooma (eli tilttaus):: Jos maksat panostuksen sen takia, että haluat murskata jonkun ärsyttävän pelaajan joka on tuottanut päänvaivaa koko illan, annat tuntellesi vallan tehdä päätökset sinun puolestasi. Olet siis tiltissä.
Polygrafinen syndrooma: Et kestä että sinulle valehdellaan. Maksun perustana on, että yrität saada epätodennäköisissä tilanteissa kortteja, joilla voittaisit potin - turnin kortti saattaisi antaa sinulle värivedon.
Pottiin takertumissyndrooma: Näet rahat pöydällä, etenkin omat rahasi, ja tunnet että käden pois heittäminen on kuin heittäisi lompakkollisen rahaa pois.
Libertarian-syndrooma: Tiedät että se on väärin, mutta kuka katsoo? Nämä ovat sinun korttisi ja päätös on sinun. Jos haluat tehdä typeriä ja epätodennäköisiä maksuja niin se on sinun oikeutesi. Onhan kyseessä vapaa maa, eikö vain?
Ennen kuin kirjoitin tämän artikkelin, tutkin satoja low-limit sekä middle-limit pelejä. Näin usein pelaajien maksavan panostuksen flopilla ja sitten kippaavan toisen panostuksen jälkeen turnilla. Monet näistä pelaajista vaikuttivat maksavan panostuksen refleksiivisesti.
Esimerkiksi päivänä jolloin aloitin kirjottamaan tätä artikkelia pelasin $10/$20 peliä Foxwoodsin kasinolla World Pokerin finaalien aikaan. Peli oli normaalia ja 2 pelaajaa yleensä panostivat aina flopilla. Kun näin näiden pelaajien "peelaavan" pari kertaa ja sain itse käteen A-K herttaa. UTG maksoi (Peelari 1 tai P1). Kaikki kippasivat vuoron minulle ja korotin ja iso blind maksoi (peelari 2 tai P2) samoin teki myös P1. Kolme pelaajaa siis flopille. Flop oli Qd-7c-3s. 2 passausta ja minä panostin. Tässä on mielenkiintoinen kohta. Ilman minkäänlaista mietintää iso blindi maksoi eikä edes katsonut minuun päin. UTG katsoi minua ja teki jotain nopeita henkisiä laskuja päässään. Hän vaikutti etsivänsä tekosyytä maksulle.
Näytinkö minä bluffaajalta? Näytinkö siltä, että yritin varstaa potin? Olinko sellainen pelaaja jonka hän mielellään voittaisi? Olin varma, että hän taisteli polygrafisen syndrooman kanssa. Jos turnilla tulisi ns. pelkokortti, hän tekisi Oscareita voittavan esityksen tai pääsyn riverille.
.
Turnilla tuli pöytään 2h. Tiesin, että on show time. Iso blindi epäröi ennen passaustaan - klassinen "tell": hän halusi minun luulevan, että hän tekee passaus-korotuksen. UTG pelaaja myös passasi minulle, mutta katsoi nopeasti mitä aion tehdä. Sitten aloitin esitykseni kasvoillani "minulla-on-3-akkaa-ja-tulette-katumaan-jos-katotte" -ilme. Se toimi sillä molemmat kippasivat.
Oliko heillä mitään parempaa kuin iso kortti, jonka he vapaaehtoisesti kippasivat turnilla? Ehkäpä. Mutta minun veikkaukseni on se, että he "peelasivat" yhtä yllämainittua syndroomaa ja niin tehdessään se maksoi heille yhen panostuksen.
Se voi tulla tavaksi. Sinulla saattaa käydä muutan kerran tuuri ja putoat kuoppaan jossa jatkat sitä tietämättäsi.
Mistä tiedät jos "peelaat" liikaa? Tässä on muutamia varoitusmerkkejä: Jos pelaajat valittavat jatkuvasti heidän bad beateistä jotka olet heille tuottanut, todennäköisesti kyseessä on liika-peelaus. Jos huomaat että pelikassasi on tippunut selkeästi eikä näytä merkkejä paluusta, katso miten pelaat flopilla. Katsot muista syistä kuin positiivisesta odotusarvosta? Jos katsot niin ovatko nämä syyt tarpeeksi hyviä?
Lopuksi mainitsen, että on tiettyjä hetkiä jolloin peelaus on oikea ratkaisu, vaikka se ei olekaan matemaattisesti oikein. Etenkin 6-hengen peleissä törmäät näihin tilanteisiin. Esimerkiksi jos korotat AKs:lla ja vain kokenut iso blindi maksaa. Flopilla tulee vain huonoja kortteja. Iso blindi saattaa tietää, että sinulla on 2 isoa korttia joten hän saattaa passata ja sitten korottaa. Sinun täytyy maksaa tai mahdollisesti jopa korottaa häntä useilla kerroilla, jottei hän varastaisi pottia aina kun floppi on huono. Kun kehityt pelaajana, tunnistat tilanteet joissa sinun on pelattava vastustajaasi eikä korttejasi.
Mutta low-limit sekä middle-limitissä korttiesi pitäisi olla ensisijainen huolenaihe. Jotta voittaisit näissä peleissä, sinulla pitää olla paras käsi showdownissa. Jos annat psykologisten ongelmien vaikuttaa päätöksentekoosi flopilla ja turnilla niin sinulla tulee olemaan vaikeuksia näissä peleissä - tai missä tahansa muissakin peleissä.
Sydroomasarja
Palataanpa todellisuuteen. Tämä esimerkki saatttaa olla hieman yliammuttu esimerkki mutta se näyttää jotai psykologisia sudenkuoppia johon pelaajat tippuvat:
Voitan sinut kyllä, Paskiainen-syndrooma (eli tilttaus):: Jos maksat panostuksen sen takia, että haluat murskata jonkun ärsyttävän pelaajan joka on tuottanut päänvaivaa koko illan, annat tuntellesi vallan tehdä päätökset sinun puolestasi. Olet siis tiltissä.
Polygrafinen syndrooma: Et kestä että sinulle valehdellaan. Maksun perustana on, että yrität saada epätodennäköisissä tilanteissa kortteja, joilla voittaisit potin - turnin kortti saattaisi antaa sinulle värivedon.
Pottiin takertumissyndrooma: Näet rahat pöydällä, etenkin omat rahasi, ja tunnet että käden pois heittäminen on kuin heittäisi lompakkollisen rahaa pois.
Libertarian-syndrooma: Tiedät että se on väärin, mutta kuka katsoo? Nämä ovat sinun korttisi ja päätös on sinun. Jos haluat tehdä typeriä ja epätodennäköisiä maksuja niin se on sinun oikeutesi. Onhan kyseessä vapaa maa, eikö vain?
Ennen kuin kirjoitin tämän artikkelin, tutkin satoja low-limit sekä middle-limit pelejä. Näin usein pelaajien maksavan panostuksen flopilla ja sitten kippaavan toisen panostuksen jälkeen turnilla. Monet näistä pelaajista vaikuttivat maksavan panostuksen refleksiivisesti.
Esimerkiksi päivänä jolloin aloitin kirjottamaan tätä artikkelia pelasin $10/$20 peliä Foxwoodsin kasinolla World Pokerin finaalien aikaan. Peli oli normaalia ja 2 pelaajaa yleensä panostivat aina flopilla. Kun näin näiden pelaajien "peelaavan" pari kertaa ja sain itse käteen A-K herttaa. UTG maksoi (Peelari 1 tai P1). Kaikki kippasivat vuoron minulle ja korotin ja iso blind maksoi (peelari 2 tai P2) samoin teki myös P1. Kolme pelaajaa siis flopille. Flop oli Qd-7c-3s. 2 passausta ja minä panostin. Tässä on mielenkiintoinen kohta. Ilman minkäänlaista mietintää iso blindi maksoi eikä edes katsonut minuun päin. UTG katsoi minua ja teki jotain nopeita henkisiä laskuja päässään. Hän vaikutti etsivänsä tekosyytä maksulle.
Näytinkö minä bluffaajalta? Näytinkö siltä, että yritin varstaa potin? Olinko sellainen pelaaja jonka hän mielellään voittaisi? Olin varma, että hän taisteli polygrafisen syndrooman kanssa. Jos turnilla tulisi ns. pelkokortti, hän tekisi Oscareita voittavan esityksen tai pääsyn riverille.
.
Turnilla tuli pöytään 2h. Tiesin, että on show time. Iso blindi epäröi ennen passaustaan - klassinen "tell": hän halusi minun luulevan, että hän tekee passaus-korotuksen. UTG pelaaja myös passasi minulle, mutta katsoi nopeasti mitä aion tehdä. Sitten aloitin esitykseni kasvoillani "minulla-on-3-akkaa-ja-tulette-katumaan-jos-katotte" -ilme. Se toimi sillä molemmat kippasivat.
Oliko heillä mitään parempaa kuin iso kortti, jonka he vapaaehtoisesti kippasivat turnilla? Ehkäpä. Mutta minun veikkaukseni on se, että he "peelasivat" yhtä yllämainittua syndroomaa ja niin tehdessään se maksoi heille yhen panostuksen.
Se voi tulla tavaksi. Sinulla saattaa käydä muutan kerran tuuri ja putoat kuoppaan jossa jatkat sitä tietämättäsi.
Mistä tiedät jos "peelaat" liikaa? Tässä on muutamia varoitusmerkkejä: Jos pelaajat valittavat jatkuvasti heidän bad beateistä jotka olet heille tuottanut, todennäköisesti kyseessä on liika-peelaus. Jos huomaat että pelikassasi on tippunut selkeästi eikä näytä merkkejä paluusta, katso miten pelaat flopilla. Katsot muista syistä kuin positiivisesta odotusarvosta? Jos katsot niin ovatko nämä syyt tarpeeksi hyviä?
Lopuksi mainitsen, että on tiettyjä hetkiä jolloin peelaus on oikea ratkaisu, vaikka se ei olekaan matemaattisesti oikein. Etenkin 6-hengen peleissä törmäät näihin tilanteisiin. Esimerkiksi jos korotat AKs:lla ja vain kokenut iso blindi maksaa. Flopilla tulee vain huonoja kortteja. Iso blindi saattaa tietää, että sinulla on 2 isoa korttia joten hän saattaa passata ja sitten korottaa. Sinun täytyy maksaa tai mahdollisesti jopa korottaa häntä useilla kerroilla, jottei hän varastaisi pottia aina kun floppi on huono. Kun kehityt pelaajana, tunnistat tilanteet joissa sinun on pelattava vastustajaasi eikä korttejasi.
Mutta low-limit sekä middle-limitissä korttiesi pitäisi olla ensisijainen huolenaihe. Jotta voittaisit näissä peleissä, sinulla pitää olla paras käsi showdownissa. Jos annat psykologisten ongelmien vaikuttaa päätöksentekoosi flopilla ja turnilla niin sinulla tulee olemaan vaikeuksia näissä peleissä - tai missä tahansa muissakin peleissä.
Sydroomasarja
Palataanpa todellisuuteen. Tämä esimerkki saatttaa olla hieman yliammuttu esimerkki mutta se näyttää jotai psykologisia sudenkuoppia johon pelaajat tippuvat:
Voitan sinut kyllä, Paskiainen-syndrooma (eli tilttaus): Jos maksat panostuksen sen takia, että haluat murskata jonkun ärsyttävän pelaajan joka on tuottanut päänvaivaa koko illan, annat tuntellesi vallan tehdä päätökset sinun puolestasi. Olet siis tiltissä.
Polygrafinen syndrooma: Et kestä että sinulle valehdellaan. Maksun perustana on, että yrität saada epätodennäköisissä tilanteissa kortteja, joilla voittaisit potin - turnin kortti saattaisi antaa sinulle värivedon.
Pottiin takertumissyndrooma: Näet rahat pöydällä, etenkin omat rahasi, ja tunnet että käden pois heittäminen on kuin heittäisi lompakkollisen rahaa pois.
Libertarian-syndrooma: Tiedät että se on väärin, mutta kuka katsoo? Nämä ovat sinun korttisi ja päätös on sinun. Jos haluat tehdä typeriä ja epätodennäköisiä maksuja niin se on sinun oikeutesi. Onhan kyseessä vapaa maa, eikö vain?
Ennen kuin kirjoitin tämän artikkelin, tutkin satoja low-limit sekä middle-limit pelejä. Näin usein pelaajien maksavan panostuksen flopilla ja sitten kippaavan toisen panostuksen jälkeen turnilla. Monet näistä pelaajista vaikuttivat maksavan panostuksen refleksiivisesti.
Esimerkiksi päivänä jolloin aloitin kirjottamaan tätä artikkelia pelasin $10/$20 peliä Foxwoodsin kasinolla World Pokerin finaalien aikaan. Peli oli normaalia ja 2 pelaajaa yleensä panostivat aina flopilla. Kun näin näiden pelaajien "peelaavan" pari kertaa ja sain itse käteen A-K herttaa. UTG maksoi (Peelari 1 tai P1). Kaikki kippasivat vuoron minulle ja korotin ja iso blind maksoi (peelari 2 tai P2) samoin teki myös P1. Kolme pelaajaa siis flopille. Flop oli Qd-7c-3s. 2 passausta ja minä panostin. Tässä on mielenkiintoinen kohta. Ilman minkäänlaista mietintää iso blindi maksoi eikä edes katsonut minuun päin. UTG katsoi minua ja teki jotain nopeita henkisiä laskuja päässään. Hän vaikutti etsivänsä tekosyytä maksulle.
Näytinkö minä bluffaajalta? Näytinkö siltä, että yritin varstaa potin? Olinko sellainen pelaaja jonka hän mielellään voittaisi? Olin varma, että hän taisteli polygrafisen syndrooman kanssa. Jos turnilla tulisi ns. pelkokortti, hän tekisi Oscareita voittavan esityksen tai pääsyn riverille.
Turnilla tuli pöytään 2h. Tiesin, että on show time. Iso blindi epäröi ennen passaustaan - klassinen "tell": hän halusi minun luulevan, että hän tekee passaus-korotuksen. UTG pelaaja myös passasi minulle, mutta katsoi nopeasti mitä aion tehdä. Sitten aloitin esitykseni kasvoillani "minulla-on-3-akkaa-ja-tulette-katumaan-jos-katotte" -ilme. Se toimi sillä molemmat kippasivat.
Oliko heillä mitään parempaa kuin iso kortti, jonka he vapaaehtoisesti kippasivat turnilla? Ehkäpä. Mutta minun veikkaukseni on se, että he "peelasivat" yhtä yllämainittua syndroomaa ja niin tehdessään se maksoi heille yhen panostuksen.
Se voi tulla tavaksi. Sinulla saattaa käydä muutan kerran tuuri ja putoat kuoppaan jossa jatkat sitä tietämättäsi.
Mistä tiedät jos "peelaat" liikaa? Tässä on muutamia varoitusmerkkejä: Jos pelaajat valittavat jatkuvasti heidän bad beateistä jotka olet heille tuottanut, todennäköisesti kyseessä on liika-peelaus. Jos huomaat että pelikassasi on tippunut selkeästi eikä näytä merkkejä paluusta, katso miten pelaat flopilla. Katsot muista syistä kuin positiivisesta odotusarvosta? Jos katsot niin ovatko nämä syyt tarpeeksi hyviä?
Lopuksi mainitsen, että on tiettyjä hetkiä jolloin peelaus on oikea ratkaisu, vaikka se ei olekaan matemaattisesti oikein. Etenkin 6-hengen peleissä törmäät näihin tilanteisiin. Esimerkiksi jos korotat AKs:lla ja vain kokenut iso blindi maksaa. Flopilla tulee vain huonoja kortteja. Iso blindi saattaa tietää, että sinulla on 2 isoa korttia joten hän saattaa passata ja sitten korottaa. Sinun täytyy maksaa tai mahdollisesti jopa korottaa häntä useilla kerroilla, jottei hän varastaisi pottia aina kun floppi on huono. Kun kehityt pelaajana, tunnistat tilanteet joissa sinun on pelattava vastustajaasi eikä korttejasi.
Mutta low-limit sekä middle-limitissä korttiesi pitäisi olla ensisijainen huolenaihe. Jotta voittaisit näissä peleissä, sinulla pitää olla paras käsi showdownissa. Jos annat psykologisten ongelmien vaikuttaa päätöksentekoosi flopilla ja turnilla niin sinulla tulee olemaan vaikeuksia näissä peleissä - tai missä tahansa muissakin peleissä.
| Kommentoi | Käännös |
