Ogre ei luottanut minuun. Tiesin sen äsköisten tapahtumien jälkeen. Olimme vastakkain riverillä ja hänen vuoronsa oli ensin. Lopulta, hän checkkasi. Oikealla kädellään hän piti korteistaan vain kulmasta kiinni, harkiten korttien heittämistä pois, samalla kun hänen vasen kätensä heitti neljä punaista chippiä kierteellä pottiin, sitten neljä lisää. "En luota sinuun", hän sanoi. Näytin käteni ja hän heitti omansa pois.

Hieman myöhemmin olin buttonilla. Kaikki foldasivat ennen OGREa (Obstreperous Guy Raising Emphatically = hallitsematon kaveri, joka korottaa epäröimättä). Oikeakätisesti hän korotti, läimäyttäen pöytää ja röhisten. Hänen vasen kyynärpäänsä osui oikeaan kylkeeni kun hän kääntyi minua kohti kuin malttamaton lintu. Minä kuitenkin olin paljon tyynempi, kuin etana. Liioitellun takanojan aikana katsoin korttejani. Ogre tarkkaili minua. Katsoin häntä takaisin. Vilkaisin kättäni, AK, molemmat mustia ja nopeasti nostin katseeni takaisin häntä kohti. Tein reraisen katkaisematta jännitettä välillämme.

Small blind foldasi, iso blindi callasi korotukset, ja ogre valmistautui maksamaan korotukseni. Hänen vasen kätensä työnsi kortteja poispäin, mutta pysähtyi. Aivan, kuin hän olisi ajatellut asian uudestaan, sitten hänen oikea kätensä otti pinon chippejä ja siirsi niitä minua kohti. Hän jakoi pinon neljään osaan aivan kuin olisi korottamassa, mutta sitten hän odotetusti vain maksoi, esittäen päästäneensä meidät helpolla.

Meitä oli kolme: caller, ogre ja minä. Floppi oli 8-4-2 kahdella hertalla. Caller checkasi, ja ogre valmistautui samaan. Hattuni reuna oli niin alhaalla, että pystyin näkemään vain ogren sieraimiin asti. Tiesin, että hän katsoi minua yrittäen palauttaa katsekontaktin, mutta pysyin kuoressani kuin kilpikonna.

Sillä välin ogre checkasi turhautuneesti. Suoristin pikkurillini ja pidin sen suorassa. Sitten napautin sillä pari kertaa, dealer poltti kortin ja jakoi turnin. Kortti oli herttajätkä. Taas caller checkasi ja sillä hetkellä luulin, että ässäkurkoni olisi riittävän hyvä. Ogre istui liikkumatta. Äkkiä, kuin sammankon kieli, hänen oikea kätensä sieppasi pinon chippejä ja pudotti ne pienempiin pinoihin järjestelmällisesti. Huolimatta hänen checkraisestaan, olin edellään sitä mieltä, että ogrella ei ole paria ja siksi halusin callerin tietävän hänen olevan ilman mahdollisuuksia ja tein kolminkertaisen betin ogren bettiin nähden. Caller foldasi ja jäljellä olivat enää ogre ja minä. Hän menetti tyyneytensä ja mumisi jotain idiootista. En voinut olla varma kumpaa hän meistä tarkoitti.

Ogre korotti taas ja oli jälleen minun vuoroni. Tajusin kaksi asiaa. Joko hän oli pelannut slow playta kädellä, jolla minulla ei olisi enään mahdollisuuksia (kaksi paria, setti tai väri), tai sitten hänen reraise-voimansa oli peräisin eräästä todella hyvästä kortista, herttaässästä. Tuolla kortilla hän tietäisi, että minulla ei olisi nutseja. Silloin hän vetäisi nutseja riverille tai kärkiparia, tai sitten, jos hän missaisi, hän voisi kuitenkin näyttää ässähain yrittääkseen voittaa tämän ison potin. Aivan, niin sen täytyi olla. Hän puski yksinäisellä ässällään. Pystyin tuntemaan sen. Mutta tulisiko minun todella maksaa? Ilman paria ja värinvetoa? Liian epävarmana korottaakseni tai perääntyäkseni, minä maksoin, kahlittuna tähän pottiin. Jos ogre olisi sanonut "Panostetaan ylimääräiset ja viimeiset 40 dollaria, katsotaan river ja lopputulos", olisin suostunut jännittyneenä. Olin mielessäni hyväksynyt vielä yhden betin tähän pottiin. Jos river menisi niin, että olisin caller, niin ok. Panostaja, vielä parempi.

River oli turha seiska. Ogre piti kahdeksaa chippiä oikeassa kädessään ja avasi kämmenen kuin pakotettuna. Samalla, minulla oli myös 40 dollarin edestä chippejä kädessäni. Näytin valmiilta maksamaan betin, tai tekemään sellaisen. Hänen kätensä laski. Hänen nyrkkinsä koputti pöydän pintaa ja minun bluffinpaljastuschippini muuttuivatkin value bet -chipeiksi, ja niin ne menivät pottiin kuin pomppivat kivet. Ogre käänsi toisen korteistaan, ja kuinka ollakaan, se oli herttaässä. Hän työnsi kortin niin lähelle minua, että en voinut piiloutua siltä. Hän liu'utti ässää taakse ja eteen, kuin kissa yrittäen tappaa hiirtä. Hiiri kuoli ja huomio kiinnittyi takasin ogren oikeaan käteen ja se suoritti maksun. Chipit valuivat hänen kämmenestään hitaasti, vierien ja pomppien pyödälle. Näytin käteni. Se oli riittävän hyvä.

Tommy Angelo on ollut täyspäiväinen pokeriammattilainen vuodesta 1990. Vuonna 2004 hän kehitti kattavan yksi vastaan yksi -valmennusohjelman. Seuraavana 3 vuotena hänellä oli 50 asiakasta. Kesäkuussa 2006 hän lopetti kaiken muun kirjoittaakseen kirjan. Hänen kirjansa, Elements of Poker, julkaistaan lokakuussa 2007. Yksityiskohtia Tommyn valmennusohjelmasta on hänen nettisivullaan www.tommyangelo.com