Vietä hetki aikaa arvioiden pokeriin uhraamaasi aikaa ja psykologista energiaa. Kuinka suuri osa päivittäisestä toiminnastasi pelipöydän ulkopuolella kuluu viime pelin, seuraavan pelin tai bad beatien miettimiseen? Olet ajatellut pokeria töihin matkatessasi, lounastauolla, vessassa tai ruokapöydässä? Ehkä olet ajatellut pokeria myös nukkuessasi, pyörien sängyssä kun näet painajaisia kräkätyistä ässäpareista. Ajatteletko pokeria siis liian usein?

Voin kuvitella, että monet teistä lukevat tätä artikkelia epäluuloinen virne kasvoillanne odottaen, että sanon teidän ajattelevan pokeria aivan liikaa. Ehkä myös arvelette, että alan saarnaamaan peliriippuvaisuudesta, ja epäterveistä pakkomielteistä. Toivon kuitenkin, että ette tee liian pikaisia johtopäätöksiä, sillä mielestäni monet meistä eivät ajattele pokeria tarpeeksi, jotta saavutaisivat menestystä! Voittava pelaaminen edellyttää paljon muutakin kuin tuhansia pelattuja käsiä ja muutaman strategiakirjan lukemisen. Se vaatii vakavaa ja syvällistä psykologista itseseurantaa. Se voi sisältää hyvänlaatuisen pakkomielteen peliin ja oman pelin kehittämiseen.

Lähes jokainen suurempi urheiluorganisaatio käyttää urheilupsykologeja, jotta arvokkaat urheilijat voivat parantaa suorituksiaan ja itseluottamustaan psykologisilla ja visualisaatiotekniikoilla. Urheilusuorituksiin verrattuna pokeri on huomattavasi psykologisempaa ja älyllisempää. On siis selvää, että pokerin ajatteluun pelipöydän ulkopuolella sijoitettu aika maksaa itsensä takaisin pöydässä. Jos opimme käyttämään ajattelua rakentavaan itsearviointiin, pelimme kehittyy varmasti.

Kaskeinen taito on löytää itsellesi sopiva tasapaino ajatteluun. Paljonko aikaa ja energiaa on tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi. "Oikea" tasapaino on täysin henkilökohtainen riippuen tavoitteistasi. Aivan kuin Bill Gates luultavasti ajattelee tietokonejärjestelmiä valtaosan päivästään, on myös Phil sanonut ajattelevansa pokeria jatkuvasti. Molemmat ovat nouseet jättiläisiksi valitsemissaan pakkomielteissä, osittain järkkymättömän psykologisen voiman ansiosta. Jos tavoitteenasi on pelata lähellä huippuammattilaisten tasoa, on sinun seurattava Iveyn esimerkkiä. Toisaalta, jos pelaat kaksi kertaa kuussa kaverisi kellarissa ja tärkein tavoitteesi on päihittää pomosi pokerissa, ei ole tarpeen ajatella pokeria niin paljon.

Riippumatta tasosta ja tavoitteista, on sinun tehtävä töitä jotta ajattelusta tulee rakentavaa ja hyödyllistä. Bad beatien murehtiminen tuntikausia ei todellakaan ole rakentavaa. Meidän on jatkuvasti taisteltava vastaan sitä taipumusta, että jäämme jumiin yhteen epäonnen hetkeen, ja sitävastoin siirryttävä itsetutkiskeluun joka todennäköisemmin auttaa meitä pitkän ajan kuluessa. Opettajat ja terapeutit puhuvat usein "lamppuhetkestä," joka on se hetki, kun silmät syttyvät ja hymy tulee huulille, kun vihdoinkin oivaltaa jonkin käsitteen. Aivan kuten seiskaluokkalainen oppii jonkin matemaattisen käsitteen ensi kertaa, voit sinäkin saada lamppuhetkesi kun ajat töistä kotiin. Ehkä huomaat aukon pelissäsi, visualisoit tellin tai ymmärrät paremmin oman pöytäimagosi. Ehkä omat tavoitteesi kirkastuvat sinulle, opit sietämään bad beatit henkisesti tai päätät, miten alat hoitaa pelikassaasi.

Koska pokeri on kaikkein psykologisin ja älyllisin peli, on ajattelumme ajatteluun käytettävä paljon aikaa ja vaivaa. Henkiset taidot ovat tässä pelissä aivan yhtä tärkeitä kuin strategiset taidotkin, kuten pottikertoimet ja positio. Kun osaat hyödyntää ajattelusi pelisi parantamiseen, havaitset menestyväsi pelissä paremmin kuin koskaan. Nyt tuumasta toimeen.

Pokeri-intoilijan lisäksi John Carlisle on myös laillistettu psykoterapeutti. Hänellä on maisterintutkinto psykoterapiasta West Virginian yliopistosta ja kandidaatintutkinto psykologiasta Lock Havenin yliopistosta.