Pelaajana kehittymiseen pitäisi liittyä päätöksenteon parantumisen lisäksi myös päätösten takana olevan ajatusketjun ymmärtäminen.

Kun päästään perusasioista eteenpäin (tiedetään hyvät aloituskädet, position merkitys, pottitodennäköisyydet, jne), suuren osan pelistä pitäisi keskittyä siihen kuinka ajattelet mitä pitäisi tehdä.

Sain tämän opetuksen suurimmaksi osaksi "Harrington on Hold'em" kirjoista. Vaikka en usko että Harringtonin kolme kirjaa ovat sellaisia klassikoita jollaisiksi eräät arvostelijat näitä kehuvat - kun kirjat maksavat $30 dollaria kappale, uskon että rahat voisi käyttää paremminkin - sain "Action Danilta" tärkeän huomion kun hän arvioi, että suurin moka minkä pelaajat tekevät on se, etteivät he arvioi tilannetta huolella. Hän esitti muutamia esimerkkejä, joissa hänen mielestään pelaajan tekemä virhe ei ollut maksaminen, korottaminen tai luopuminen, vaan se ettei hän ajatellut tilannetta kunnolla ennen kuin hän teki päätöksensä. Harrington päättää, että jos kerran käytät aikasi, rahasi ja voimavarasi turnauksen voittoon, olet itsellesi velkaa sen, että teet harkittuja päätöksiä.

Tämä voi kuulostaa suhteellisen alkeelliselta neuvolta, mutta olen huomannut pokerista sen, että mitä enemmän opin, sen enemmän huomaan tietämättömyyteni. Tietämyksen tasot seuraavat toisiaan, ja kun pääset tasoissa ylöspäin, ihmettelet kuinka olet voinut voittaa edellisellä tasolla yhtään mitään.

Tuon tämän asian esille, koska pelasin vastikään käden turnauksessa, jota voitaisiin pitää merkityksettömänä jos asiaa katsotaan suuressa mittakaavassa. Mutta huomasin turnauksen jälkeen, etten ole koskaan pohtinut samanlaista kättä näin monitasoisesti.

Tässä on tarkat tiedot kädestä: turnaus on keskivaiheilla, blindien ollessa 200-400, pelaaja, joka on ollut mukana monessa potissa maksoi aikaisesta positiosta. Olin isolla blindilla ja minulla oli jäljellä vain 3,600 merkkiä maksettuani blindin. Maksajalla, jolla oli käynyt onni kyseenalaisissa tilanteissa, oli noin 10,000 merkkiä pinossaan mikä oli eniten meidän pöydässämme. Katsottuani hänen peliään parisen tuntia, olin tehnyt muutaman muistiinpanon hänen pelitavastaan: kokematon, tietämätön, varomaton, häviävä. Toisin sanoen, paisti.

Hän oli korottanut ja pelannut useita potteja, mutta suurin osa arviostani johtuu aikaisemmasta kädestä jossa en itse ollut mukana. Blindit olivat 50-100, hän korottaa 300:aan aikaisesta positiosta ja maksoi sitten yli-tiukan pelaajan all-in uudelleen korotuksen, joka oli 2,500 merkkiä lisää. Yli-tiukka näytti Q-Q:n ja paisti näytti A-J ruutua. Kun hän oli laittanut yhtä paljon rahaa pottiin kuin mitä voi voittaa ollessaan 3-1 altavastaaja, ja hävinnyt, hän sanoi "minulla oli ässä jätkä suittari. Minun oli pakko maksaa, vai mitä?" Kukaan ei vastannut.

Takaisin alkuperäiseen käteen. Kun hän oli maksanut, muut ennen minua luopuivat. Katsoin isolta blindilta korttini ja näin 4-5 pataa. Sökötin ja flopista tuli J-6-5, joista kaksi oli herttaa. Sökötin ja vastustajani julistaa välittömästi all-in.

Hienoa. Mitä nyt? Ei ole epäilystäkään että heitän usein alimman parini nelos-hailla pakkaan ilman sen kummempia miettimisiä, mutta tällä kertaa päätin pohtia tilannetta hieman tarkemmin.

Ensinnäkin, jos hänellä olisi jotain, eikö hän yrittäisi saada minut maksamaan pienempiä panostuksia saadakseen koko pinoni? Olin tätä mieltä, sillä hän on pelannut niin ennalta-arvattavasti tähän saakka. Näin ollen hänellä ei voinut olla hyvää kättä. Hän oli korottanut vahvoilla käsillään - tai niillä mitä hän pitää vahvoina - ja maksanut samaa maata olevilla ja vastaavilla. Kuten aiempi esimerkkini osoittaa, tiesin että hän pystyy tekemään suuren korotuksen aikaisesta positiosta AJ:lla, joten tiesin ettei hänellä ollut sitäkään. Joten mitä hänellä voisi olla? Kun mietin hänen käsiskaalaansa, päättelin että hänellä on jotain roskaa väliltä 7-8 erimaata ja Q-10 herttaa. Olin aivan varma ettei hänellä ollut paria.

Entäs nyt? Koska tiesin että minulla on paras käsi, minun tulisi maksaa? Eipäs hätäillä. Käteni ongelma on se, että vaikka käsi on tällä hetkellä hyvä, se voi hävitä roskalle mitä vastustajalla on kädessä. Ajatellaan esimerkiksi Q-10 herttaa: jos hänellä on juuri nuo kortit, hänellä olisi 15 korttia pakassa jotka voittaisivat minut (yhdeksän herttaa, kolme akkaa ja kolme kymppiä). Näillä todennäköisyyksillä en halua kaikkia merkkejäni keskelle.

Katsoin vastustajaani, joka oli hieman humalassa ja jolla oli päällään hihaton paita ja shortsit, ja ylähuulessa epäsiistit viikset. Hän alkoi nauraa minulle, nousee seisomaan ja tekee jotain mikä muistuttaa humalaista Texas two-steppiä. Olen nyt varma ettei hän halua että maksan.

Mutta ongelma on, etten halua pudota. Tämä esimerkki vain osoittaa että vaikka peliä pelattaisiin avoimin kortein, joutuisit silti tekemään vaikeita päätöksiä.

Näpäytin 4-5 pataa takaisin pakkaan. Hän sanoi jotain että värin vedosta, enkä oikeastaan välitä puhuiko hän totta. Tein päätökseni - ja seison sen takana - en sen takia että luulin olevani jäljessä, vaan sen takia että jos arvioni oli oikein ja olin edellä, päätin odottaa parempaa tilaisuutta jolloin riskeeraan turnaukseni.

En katunut tätä päätöstä. Pääsin finaalipöytään ja sain kivasti rahaa kun taas hra Paisti putosi rahakuplassa. Kuinka hän putosi? Hän korotti minua vastaan all-in kädessään K-6 isolta blindilta minun 10-10 vastaan. Ehkä seuraavan kerran hän käyttää enemmän aikaa ajatteluun.