On aika näyttää käsi, mutta kukaan ei käännä korttejaan. Monta asiaa tapahtuu heti. Jo aikaisemmin kipanneet pelaajat tulevat välittömästi kärsimättömiksi. Jakaja kehottaa, että edes joku näyttäisi kätensä.

Sillä välin kädessä vielä mukana olevat pelaajat nauttivat jännittävästä hetkestä, samalla kun heidän korttiensa arvo kasvaa ajan kuluessa. Ajatukset hurjastelevat. Katseet harhailevat. Tämä on se hetki, jonka me kaikki tunnemme ja minä rakastan, hetki, jolloin ässähaikin saattaa saada nopean ylennyksen varteenotettavaksi haastajaksi.

Tämä tuttu viive käden lopussa esiintyy monessa muodossa. Useampi pelaaja saattaa sököttää riverillä. Kaksi pelaajaa saattaa taistella vetokäsillä ja molemmat vetävät ohi. Taikka sitten tarinaan saattaa kuulua muutakin, kuten näissä kahdessa kädessä…

Voiton tuskaa

Kolmen pelaajan kädessä sain napilla patakolmosen ja ruutukolmosen. Korotin. Pieni blindi maksoi ja iso blindi korotti uudelleen. Minä ja pieni blindi maksoimme. Floppi oli herttaässä, herttakuutonen ja ruutuviitonen. Vastapelaajani sököttivät, minä nokitin ja he maksoivat.

Neljäs pöytäkortti oli patakakkonen. Pieni blindi sökötti ja iso blindi korotti. Minä ja pieni blindi maksoimme. Viides kortti oli ristikunkku. Pöytäkortit olivat siis Ah 6h 5d 2s Kc. Kaikki sököttivät.

Oli selvää, että kellään ei ollut mitään loistokättä. Pieni blindi julisti, että hänellä on pariton saletti ja käänsi näytille metsään menneen värinvedon: Qh Jh. Iso blindi ja minä katsoimme nopeasti toisiamme ja toivoimme, että toinen kippaisi.

Hän katsoi käsikorttejaan ja sitten minua, pöytää, uudestaan kättään ja viimein hän alkoi kääntää korttejaan. Saamari! Se tarkoitti, että en voinut voittaa. Hän ei mitenkään näyttäisi korttejaan ilman, että hän hakkaisi jätkä-akan, mikä tarkoitti, että hänellä oli pari, mikä vuorostaan tarkoitti sitä, että minun taskukolmoseni olisivat vaikeuksissa.

Mutta hetkinen. Hänellä saattaisi olla kakkonenkin, eikö vaan? Hänhän nokitti turnilla kun kakkonen tuli pöytään. Mutta toisaalta hän korotti uudelleen ennen floppia. Mikä ihme hänen toinen korttinsa voisi olla? Akka? Jätkä?

Minuuttien pituisilta tuntuvien sekuntien jälkeen hän näytti ristikakkosen ja ristikolmosen, mikä antoi hänelle kakkosparin. Ei ihme, että en osannut arvioida tilannetta oikein. Mutta mitäpä siitä. Pääasia oli, että taskukolmoseni pitivät. Ei kun potti kotiin ja nopeasti!

Tappion väristyksiä

Näin vuosia sitten tennissuuruus Ivan Lendl´n haastattelun. Kiinnitin huomiota kohtaan, missä hän totesi pyrkivänsä vähentämään ajattelun määrää pelin aikana.

Luulen, että tiedän, mitä hän tarkoitti. Kuten kaksinpeli pelaajan kanssa, jonka koko sanavarasto koostuu sanoista ”maksan” ja ”korotan”. Usein päätän jo alkuvaiheessa katsoa tällaisen pelaajan käden loppuun asti.

Minulla oli täyden pöydän pelissä napilla kuutospari. Kaikki minua ennen toimineet pelaajat kippasivat ja minä korotin. Maniakki-Charlie korotti uudelleen pienestä blindista. Iso blindi kippasi ja minä maksoin. Olimme nyt kaksinpelissä ja minulla oli viimeinen vuoro toimia.

Heti kun olin maksanut Charlien korotuksen, hän nokitti flopin pimeänä.

Niin kuin Kent sanoisi: ”Oho, vähän painetta!”. Minä siitä vähät välitin. Olin jo päättänyt katsoa hänen pelinsä, tulipa pöytään mitä tahansa, ja niinpä maksoin minäkin pimeänä. Sitten näimme flopin, Q-9-2, mutta ei sillä ollut mitään merkitystä.

Hän nokitti turnin saman tien pimeänä. Enempää miettimättä maksoin myös pimeänä. Neljäs kortti oli toinen yhdeksikkö. Meillä oli hyvä rytmi. Jakaja oli nopea ja tarkka. Pelaajat seurasivat ja ennakoivat jokaisen lyönnin, ihan niin kuin Wimbledonissa, mutta vähemmällä ähinällä.

Charlie nokitti luonnollisesti riverin pimeänä ja minä ylpeyteni säilyttäen maksoin saman tien pimeänä. Panostaminen oli nyt päättynyt. Näimme viidennen kortin, joka oli akka. Pöydällä oli näin ollen kaksi paria: Q-9-2-9-Q. Urhea kuutosparini oli näin alennettu huikeaksi kuutoshaiksi. En muuten ole koskaan ollut mikään hyvä tenniksessä.

Mikään ei hetkauta Charlieta. Hän on rauhallinen kuin viilipytty.

Hän totesi rauhallisesti: ”hyvä maksu, minulla meni ohi.”

Kysyin, kuinka pahasti?

Maaginen hetki on jälleen käsillä. Hänellä ei ollut mitään, eikä minullakaan ollut oikeastaan mitään. En kuitenkaan voinut olla sepittelemättä erilaisia voittoskenaarioita.

Joskus tenniksen pelaajat lyövät huonosti ja pallo on jo menossa pitkäksi tai leveäksi. He kuitenkin pelastuvat kun vastustaja osuu palloon tästä huolimatta. Tarkoitan, että saattaisin vielä voittaa, jos Charliella olisi pienempi pari, vai mitä? Tai ehkä hänellä on ristikakkonen ja ristikolmonen kuten ensimmäisessä tarinassa.

Charlie näytti herttajätkän ja herttakympin. Hänen silmissään se oli ohi mennyt suoran veto. Minä näin voittamattoman jätkähain. Selvitin kurkkuani ja totesin nolona:” Hienoa, nätti käsi.” Molemmilla oli tämän jälkeen varsin hauskaa.

Tommy Angelo on ollut kokopäivätoiminen ammattilaispokerinpelaaja vuodesta 1990. Vuonna 2004 hän kehitti laajan, henkilökohtaisen yksityisvalmennusohjelman. Seuraavien kolmen vuoden aikana hänellä oli 50 asiakasta. Vuoden 2006 kesäkuussa hän lopetti kirjoittaakseen kirjan. Hänen kirjansa, Pokerin Elementit, julkaistaan lokakuussa 2007. Tommyn valmennusohjelman yksityiskohdat löytyvät hänen verkkosivuiltaan: www.tommyangelo.com